Tuntuu, että langat eivät pysy käsissä. Paljon olisi tekemistä, mutta mitään ei saa aikaiseksi.
Mitä enemmän siivoaa sitä enemmän tulee sotkua.
Mä en tiedä miten mä pysyt täs hommas mukana. Tää on suoraan sanottuna perseestä.
Asia mennä viipottaa mun edellä enkä mä pysy peräs tai jaksa edes juosta niitä kiinni.
Mä en todella tiedä miten mä selviän kaikesta vai selviänkö mä ollenkaan. Olis niin ihanaa vaan häipyä ja haistattaa kaikelle.
Mä oon niin väsyny tähän stressiin ja mä en nyt pysty edes käsittelemään sitä.
Miks mua ei kukaan nosta siivilleen ja auta lentoon? Mä saan röhnöttää tääl ojas siivet kurassa ja sädekehä vääntyneenä.
No ihan sama tää alkaa toisaalt tuntua jo aika kotosalta kun tääl kuras on tarpeeks kauan pyöriny.
Väsyttää.
