Elokuvat

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on miehet.

Äiti, minä piereskelen, juon viskiä ja ammun  1

Tv-tuolissa istuu mies. Hän nostaa kankkua, pieraisee. Nainen joka istuu viereisellä tuolilla luo paheksuvan katseen mieheen.
"Sika" nainen sanoo.
Mies katsoo vihaisena naista.
"Teen kotonani mitä tahdon" hän toteaa ja pieraisee uudestaan. Nurkassa on televisiovastaanotin josta kantautuu laukauksia, hirnuntaa ja huutoja.
Saluunan tiskiin nojaa vihaisen näköinen mies, valmiina vetämään revolverin esiin.

Riippumatta siitä kuinka tyypillinen yllä kuvattu olohuonevignetti on, olen todistanut sen usein -niin monta kertaa etten enää saa sitä pyyhittyä pois mielestäni. Olen aina harrastanut vakoilua olohuoneissa joissa katsotaan tv-vastaanotinta. Kun ihmiset rentoutuvat, he usein paljastavat itsestään asioita. Olisi kuitenkin lyhytnäköistä pitää suomalaisen miehen sohvallapiereskelelyä signaalina hänen yksityisestä sieluntilastaan. Todellinen paljastus on luonteeltaan koko yhteisöä koskeva. Sohvalla piereskelevä mies, ja häntä paimentava nainen on todellinen toisinto monista olohuoneista ympäri maailmaa.

Tuohon olohuonenäkymään tiivistyy koko länsimainen kulttuuri ja sen kätkemät jännitteet. Koti on mikrokosmos, pienoismaailma. Miehen huono käytös kotona liittyy hänen kodin ulkopuolella edustamiinsa arvoihin, lakiin ja järjestykseen ja samanaikaiseen tarpeeseen rikkoa lakia. Samaan aikaan kun mies on kotinsa herra, hänen oletettu vapautensa on uhattuna naisen taholta. Koska mies on epävarma vapaudestaan, hänen täytyy ottaa vapauksia, olivat keinot sitten kuinka lapsellisia tahansa.

Miksi mies siis piereskelee istuessaan sohvalla? Jane Tompkinsin mukaan lännenelokuvien peruskonflikti liittyy miehen kunniaan, siihen, että jossain on uroteko, joka odottaa tekijää. Tuo kunnia siihen liittyvine tekoineen kytkeytyy välttämättä siihen, mitä nainen ei miehen mielestä ymmärrä, tai mitä hän itse asiassa inhoaa. Nainen haluaa lopettaa, mitä mies on aloittamassa, -siis estää miestä aloittamasta tappelua, tekemästä vaadittavaa urotekoa. Miehen tehtävä taas on todistaa, että nainen ei kontrolloi häntä. Sohvalla piereskely on siis uroteon surkastunut muoto -sen vähemmän idealisoitu pikkuveli- jotain, mitä nainen (ja kenties moni muukin huoneessa olija)haluaa estää miestä tekemästä. Tekemällä teon, jota nainen ei halua miehen tekevän, mies palaa villiin luontoon, siihen romanttiseen järjestykseen, joka on lännenelokuvien symboliikan ytimessä.

Pieru on eräänlainen riisuttu statement, joka on suunnattu tasapainottamaan porvarillisen järjestyksen ja kodin arvoja, joita naisen tehtävä on tässä sisäistetyssä lännenelokuvan järjestyksessä on vahtia. Halu tehdä mitä huvittaa on peilikuva lännenelokuvan juonilinjasta: miehet matkalla jonnekin, pois kodista ja sen typerryttävästä rauhasta. Ampuessaan revolverilla cowboyt juhlistavat miehistä sohvallapiereskelyn logiikkaa. Kuva kodin ulkopuolella, ruotsinlaivalla vapaasti rellestävistä piereskelevistä miehistä rinnastuu tiukkaan äitihahmoon, naiseen, joka ei pidä väkivallasta eikä muustakaan vallattomuudesta.

Isänmaallisessa ajattelussa tavataan usein ajatus jonka mukaan naisen tehtävä vaimona on opettaa miestä:

"Ei ole ainoatakaan oikeinajattelevaa miestä, joka ei ole muuttunut uudeksi mennessään avioliittoon. Ja muutoksen syynä, milloin muutos on laadultaan oikeata, on naiseen kohdistuva kunnioitus. Tätä kunnioitusta ei mieheen luo se mitä hänellä itsellään on ja mitä hänen kaltaisillaan voi olla, vaan se mitä häneltä ja heiltä puuttuu, sydämen puhtaus, hieno säädyllisyydentunto, omatunnon herkkyys, väsymätön toisista huolehtiminen, näissä toimissa ilmenevä helppous ja varmuus yleensä siveys tapana, siveellinen käytös. (1858)

Kirjoittaja paskalla.

Sohvalla piereskelyn logiikka edellyttää konservatiivisen vision naisesta sivistyksen kannattelijana. Ehkäpä täydellisin muotoilu tämän miehen vapauden ja naisen vartijantehtävän jännitteestä löytyy äskeisestä J.V. Snellmannilta peräisin olevasta sitaatista. Yhteydet lännenelokuvien genreen ovat varmasti tiedostamattomia, mutta siellä ne silti ovat. Snellmannin hahmossa on yhtäläisyyksiä stereotyyppisen cowboyn kanssa, joka haluaa katkaista napanuoran vetämällä tiukan rajan miesten vapaan toiminnan alueelle. Snellmannin mukaan mies, koska hän lähtee ulos maailmaan, jättää toimintaansa ryhtyessäään kodin rauhan.

"Miehen tehtävä on siten käydä taistelua periaatteiden ja yhteiskunnan ja valtion olevien olojen välillä -se on hänen tehtävänsä juuri siksi että hän menee perheen ulkopuolelle, toimintaan joka ei noudata perheen piirissä vallitsevaa tapaa ja tottumusta." hän kirjoittaa vuonna 1858 julkaistussa artikkelissa "Opetuksesta tyttökouluissa", joka on samalla varhainen suomalainen pohdinta sukupuolten välisen tasa-arvon vaaroista.

Vaikka suomalaisuus rinnastuu sivistymättömyyteen, se on kuitenkin Snellmannille tarpeellinen tausta. Snellman on yksinäinen sankari, sheriffi jolla on vahva usko omaan oikeudentajuunsa. Korkeimmassa toiminnassa valtion hyväksi kykenee ainoastaan nero toimimaan omin neuvoin hän kirjoittaa.


Mies huorana

Naiset ovat naisia ja miehet laukeavat kuudesti. Niinpä niin.Kyseessä on ikivanha juttu, länkkärit ovat jälleen palaamassa koska ihmiset kaipaavat perinteisiä arvoja. Coenien uusin True Grit eli Kova kuin kivi on täydellisen konservatiivinen. Mutta silti siinä on jotain hyvin ei-perinteistä. En muista nähneeni westerniä jossa käytetään yhtä paljon sivistyssanoja. Outoa on myös se että katsomiskokemus ei ole välttämättä vastenmielinen. Kaljapullon kokoinen tyttönen Mattie Ross on elokuvan 14-vuotias koston enkeli joka pistää ikisinkut läskit pyssysankarit komennukseen. Miehet ovat tässä elokuvassa nössöjä. Opetus tuntuu olevan: paras palkkionmetsästäjä on keskijakauksella varustettu teinityttö.

Ainoa asia joka seisoo on revolveri.

Elokuvan alkuperäinen versio julkaistiin vuonna 1969, samana vuonna jolloin sodanvastaiset mielenosoitukset riehuivat Yhdysvalloissa. Tällöin pääosaa esitti John Wayne. Se oli elokuva jota katsottiin valkoisessa talossa ja Richard Nixon, presidentti kehui elokuvaa. Orkkis True Grit ilmestyi aikana jolloin western katsottiin kuolleeksi. Sen katsottiin edustavan jotain hyvin kulunutta ja machoa.

Oli yhä enemmän vallalla käsitys ettei elokuviin kannattanut koodata mitään nationalistisia arvoja tai perinteisiä sukupuolirooleja. Kesällä 1969 elokuvissa nähtiin myös Easy Rider. Tämä elokuva jos joku näytti puhuvan selvää kieltä.

Ei ole mitään Amerikkaa jonka halki voisi miehekkäästi ratsastaa oli kulkuneuvo sitten moottoripyörä tai hevonen.

Tätä arvojen sekaannusta heijastelivat True Gritin aikoihin julkaistut antiwesternit. Perhearvot eivät ole kunniassa Keskiyön Cowboyssa (1969) joka jälkikäteen katsottuna ennakoi Brokeback Mountainia. Ei ainoastaan vihjailla että elokuvan lehmipoika tykkää pojista. Hän myös polttaa marihuanaa ja yrittää luoda uran mieshuorana. Ja Andy Warholin Yksinäiset Cowboyt vei länkkärien camp-hengen tappiin saakka. Kirjaimellisesti. Hän osoitti että pyssyillä toisiaan osoittavat miehet olivat symbolinen ele.

Todelliset miehet osoittelevat pippeleillä.

Rossin kivikovuus ei ole paukuttelua eikä nyrkkeilyä. Hän on kova koska hänellä on periaatteita. Hänellä on moraalista selkärankaa. Sitäpaitsi hän osaa latinaa. Tässä näyttää olevan katsojille oikea naisen malli jota koulutytötkin voivat ihailla.

Hänen pippelillä varustettu peilikuvansa on Matt Damonin esittämä Texas Ranger joka niinikään on kirjakieltä käyttävä pyssymies. Damonin esittämä Le Boeuf on täydellinen perheenisä (ilman perhettä)jolla on periaatteita. Hän käyttää väkivaltaa, mutta hallitusti. Hän samaan aikaan sekä isä että rakastaja.

Näyttää siis, että jos westerneihin on uskominen kunkin aikakauden perhe ja muut arvot näkyvät länkkärissä kuin peilissä. Brokeback Mountainista on nyt kulunut kuusi vuotta. Mihin on tultu? Coenien Kova kuin kivi tuntuu osoittavan yhden version paljon puhutusta miehisyyden kriisistä. Kyllä. Miehet ovat ihan pihalla ja tästä on osoituksena se että remaken loppu ei sisällä sitä miehekästä optimimia jota edeltäjänsä. Yksinäinen sankari (Jeff Bridges) on John Wayneen verratuna munaton. Hän ei ole taitava pyssyn heiluttaja. Ei ihme että varapresidentti Dick (!)Cheneyn tytär Liz on ilmoittautunut leffan faniksi. Kyse on kehityksestä jonka sanotaan alkaneen jo vuonna 1993 elokuvasta Falling Down. Siinä sankari (Michael Douglas) on ihan naisten armoilla. Hän on sekaisin eikä perinteisen jyskyttelyn avulla saa hommaa hanskaan.

Brittiläisen feministin Lindsey Germanin mukaan miesten kriisi on ihan tosi juttu. Se ei ole elokuvaa.

"Miehet ovat nykyään paljon lähempänä naisia asenteissaan suhteessa ulkonäköön. Mikään ei näytä nyt menevän miehillä kohdallaan. Heitä uhkaavat joko uranaiset tai heidän oma epäonnistumisensa. Heillä on vain kauhea tunne menetyksestä ja ikävä kulta-aikaan jolloin sekä miehet että naiset tiesivät oman paikkansa"