Ohjaussauva-sukupolvi

Sukupolviluokitteluiden kyseenalainen ykkönen on ohjaaja Jason Reitmanin äskettäin lanseeraama joystick generation. Ohjaaja laukaisi tämän hurmaavan termin ilmoille nähtyään teaserin Scott Pilgrim vs. The World-elokuvasta. Ohjaussauvat kuitenkin vievät ajatukset jonnekin Commodore 64:n suuntaan -eivät välttämättä siihen elämänympyrään joka koskettaa Scott Pilgrimin 23 -vuotiasta basistia (Micheal Cera) joka rakastuu Amazon-firman lähettityttöön (tuotesijoittelua 4. 0?).

Sarjakuva sisältää runsaasti LOL-sukupolven rentoa läpänheittoa.Mukana on vegaaneja ja wannabe-rokkareita. Torontolainen basisti taistelee uuden heilansa ex-poikakavereita vastaan. Alettuaan deittailla rock-pimua nimeltä Ramona Flowers, häntä vastaan säntäävät myös skeittari nimeltä Lucas Lee, goottininja Roxie Ritcher ja superkonna Gideon Gordon Graves. Toronto kaupunkina on monien mielestä ug-kaupunkien ykkönen tätä nykyä ja Scott Pilgrim vs. The Worldin englantilainen ohjaaja Edgar Wright on samaa mieltä. Luultavasti myös Scott Pilgrim-sarjakuvan torontolainen luoja Bryan Lee O'Malley on tätä mieltä. Hänen sarjakuvansa on outo sekoitus japanilaista mangaa ja kanadalaista sarjakuvaa.

Ehkä neljän vuoden ikäero elokuvan ohjaajan (s. 1974) ja alkuperäisen sarjakuvan tekijän (s. 1979) välillä selittää jotain Reitmanin hämmentävistä sukupolvikategorioista. Ohjaaja on ilman muuta ohjaussauva-sukupolven edustaja. Vähän aikaa sitten hän luetteli Vanity Fairille pelaamiaan pelejä: Pac-Man, Donkey Kong, Pitfall sekä Dragon's Lair jota hän luonnehti hiton vaikeaksi. Wright ei koskaa joikannut Commodorella vaan ZX Spectrumilla. Kaikki nämä pelit ovat Wrightin uuden elokuvan pääsosan esittäjälle Michael Ceralle (s.1988) korkeintaan hämäriä fläsäreitä ja jotain korkeintaan hyvin retroa.

Tehdessään Scott Pilgrimiä ohjaaja kertoi äskettäin haastattelussa tietoisesti vältelleensä erikoistehosteissa ja videopeleissä käytetyn taustalakanan, chromakeyn käyttöä. Tarkoitus on tietoisesti ottaa etäisyyttä toisiin Hollywood-vetoisiin sarjakuvaelokuviin kuten Frank Millerin 300, tai Tatsuo Yoshidan 1960-luvun anime-sarjaan pohjautuva Speed Racer. Scott Pilgrimin on siis tarkoitus olla jonkinlainen luomu-versio Hollwoodin sarjakuvaelokuvista. Wrightin mukaan suurin osa on kuvattu ulkona, aidoissa kuvausympäristöissä.

Scott Pilgrim-sarjakuvasarjan kuudes osa ilmestyi vain kuukausi ennen kuin elokuva tuli teatterilevitykseen. Se on jälleen esimerkki työtavasta jossa elokuvaa ja siihen pohjautuvaa tekstiä on vaikea erotella toisestaan. Kyseessä on multimediaprojekti ja väite "elokuva ei ole uskollinen tekstille johon se pohjautuu" on entistä ongelmallisempi, sillä molempia on työstetty vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Samaan ilmiöön törmäsimme vähän aikaa sitten Kick-Ass elokuvan kohdalla. Silloin elokuvan ohjaaja yllättäen ilmoitti itse vaikuttaneensa sarjakuvan käsirjoitusprosessiin.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Wright oli 20-vuotias tehdessään ensimmäisen teatterilevitykseen päätyneen elokuvansa A Fistful of Fingers. Nykyään Wrightia kutsutaan geek-ohjaajien (vara)kuninkaaksi Hän on menestyksen myötä tutustunut hittisarjojen Lost ja Alias tekijään J.J. Abramsiin. Ennen persaukisella ohjaajalla on nyt myös kalenterissaan Riiviöiden ja Gremlinsin ohjaajan Joe Danten yhteystiedot. Ja Los Angelesissä käydessään hän tavallisesti myös hengailee Quentin Tarantinon kanssa.

Monet ovat sitä mieltä että Wrightin on onnistunut säilyttää indie-asenne -huolimatta siitä että ohjaajan Hollywood-läpimurto on tyylitelty versio pienen lukijakunnan sarjakuvasta.

Wright isännöi joku aika sitten kulttielokuvafestaria Bloor Cinema Torontossa. Lontoossa Apple Storen Q&A:ssa Wright paljasteli kulttimakuunsa tärkeimmin vaikuttaneita tekeleitä. Eräs näistä on Danny Pearyn paksuhko kirja Cult Movies. Scott Pilgrim on myös kuulemma velkaa monille camp-klassikoille kuten Beyond the Valley of Dolls. Tässä Russ Meyersin vuonna 1970 valmistuneessa tietoisesti hieman kökössä komediassa tyttöbändi tekee reissun Los Angelesiin ja huomaa saaneensa perinnön. Seuraa sekoilua pornon ja parittajien parissa. Sivuhuomautus: nettisanakirjan mukaan doll on slangi-ilmaus rauhoittaville lääkkeille.

Tavallinen amerikkalainen tapa luonnehtia elokuvaa on sanoa X kohtaa Y:n. Scott Pilgrimin kohdalla tämä ristipölytys on tarkoituksellisen omituinen. Wrightin itsensä mukaan X on Brian De Palman 1974 kauhukomedia Phantom of the Paradise.

Y on Stephen Chown Kung-Fu Hustle.

Kirjoitettaessa soi Arcade Fire: The Suburbs