Rautatieaseman Bermudan kolmiossa

  • Kimmo Laakso

Vuosi 2012 jätti jälkeensä realistisen vakoilugenren renessanssin. Vaikka Bond onkin katsotuin genressä, on kuitenkin pantava merkille vakoilugenren toinen , vähemmän sankarilliselle mätkinnälle perustuva alagenre. Tässä älykkäämmässä versiossa vakoiluelokuvasta valkokangasta ei käytetä vain alustana miehisten härpäkkeiden myymiselle, naisten pokailulle ja itsevarmalle urostelulle. Yleensä tunne on riipivä epävarmuus: kuka minä olen...? Ja kuka hän on? Luultavasti tämä on parasta vakoilugenressä, se outo vainoharhainen aavistus; onko tyttöystäväni oikeasti tyttöystäväni?

Tuollaisen elokuvan jälkeen todellisuus näyttäytyy usein vakoiluelokuvana. Juuri näin kävi kun kuvasin tämän miehen Helsingin rautatieasemalla (samaan aikaan kun Gary Oldman teki loistoroolin elokuvassa Tinker Tailor Soldier Spy)olin varma että kyseessä on vakooja. Kirjoitin muistiooni seuraavat sanat:

"Mies kylmässä näyttää tarkkailevan jotain. Joka kerta kun ohitse kulkee vartiontiliikkeen mies, mies kirjoittaa lyijykynällä vihkoonsa. Lyijykynä on tylppäkärkinen ja nuhjuiseksi kulunut. Se näyttää armottoman vanhanaikaiselta. Miehellä on Rodenstock-aviator tyyppiset sangat jotka tuovat mieleen 1980-luvun, Derrickin ja Vanhan Ketun"

Mies kylmässä?

Miehen retrolla ulkonäöllä oli mielestäni yhteys kylmään sotaan. Haastattelin miestä. Sain selville että hän on entinen etsivä Essexin poliisista joka tutkii (lue: vakoilee) vartijoiden toimintaa metroradan liepeillä. Hän väitti olevansa sosiologi joka tekee tutkimusta yliopistoon.

Mutta niinhän ne vakoojat aina väittävät.

Kun pyysin keskustella asiasta, mies aloitti selostamalla mikä on Bermudan kolmio: aseman tunneliin johtavien rullaportaiden alaosa.
"The 'Bermuda Triangle' zone is actually on the City Center level atthe bottom of the escalators I am stand at the top of" hän sanoi brittiaksentilla.
Mutta mikä Bermudan kolmio?
Koska mies tutki vartijoiden toimintaa, hän oli saanut selville että yksityisten vartiointiliikkeiden vastuualueet ovat hämäriä, näiden häilyvien rajojen törmäyskohdasta vartijat itse käyttävät tätä nimitystä.

Mies kertoi olevansa kirjoittamassa huomioidensa pohjalta raporttia Sisäministeriön poliisiosaston turvavalvontayksikölle joka sijaitsee Mikkelissä. Mies lausuu nimen komealta kuullovasti englanniksi.
Security Sector Supervision Unit of the Police Department of the Ministry of the Interior.

Vuonna 2007 mies lopetti etsivän työn. Nyt hän keskittyy tutkimukseen yliopistossa. Miehen mukaan etsivän ja tutkijan työssä on samankaltaisuuksia. Sosiologia, poliisivoimat sekä moderni journalismi ilmaantuivat kaikki 1800-luvulla jolloin syntyi tarve dokumentoida, kartoittaa ja myös valvoa kaupungin oloja. Sensaatiohakuinen journalismi joka paljasti pöyristyttäviä "totuuksia"oli samalla asialla kuin etsivä ja sosiologikin.

"Poliisin ja etsivien synty tuona ajankohtana liittyi samoihin kaupunkia koskeviin huolenaiheisiin. Minua on aina kiinnostunut rikostutkinnassa epäiltyjen, todistajien ja rikollisten haastattelutilanteessa kertomien tarinoiden yhteiskunnallinen merkitys. Siten olen sosiologiassakin tuntenut haastatteluihin perustuvan metodin omakseni" hän kertoo.

Lentäjäsankainen mies ei ottanut Helsinkiä tutkimuskohteekseen mistään erityisestä syystä.

"En ottanut Helsinkiä koska olin ensisijaisesti kiinnostunut tästä kaupungista. Helsinki on hyvä esimerkki siitä mitä valvonnnassa on tapahtumassa laajemmassa mittakaavassa"hän sanoo.
Motiivi oli alun perin havainnoida väitöskirjaa varten suomalaisen poliisin näkyvyyttä ja kaduilla ja verrata sitä brittipoliisin, Bobbyn julkisuuskuvaan. Briteissä juuri poliisin näkyvyyden rauhoittavilla vaikutuksilla on tunnetusti pitkät juuret.

Ainoa asia minkä tutkija havaitsi oli että poliisit olivat kadonneet katukuvasta.

"Kun tulin Helsinkiin vuonna 2002 etsimään näkyviä merkkejä poliiseista, en nähnyt paljonkaan poliiseja kävelmessä kaduilla. Sen sijaan näin paljon vartijoita. Hallitseva näkyvä merkki valvonnasta olivat yksityisten vartiointiliikkeiden vartijat.Siten myöhemmissä tutkimuksessani minua on kiinnostanut, miten yleisön edustajille ei ole aina läheskään selvää mitä nämä vartijat oikein edustavat. Kun ihmisten vapautta rajoitetaan on eroa sillä tekeekö sen yksityisen vartiointiliikkeen vartija vai poliisi. Kun poliisi rajoittaa vapauttasi, valtio puuttuu asioihisi. Poliisi edustaa demokraattista valtiota. Kun yksityinen vartija rajoittaa vapauttasi, yksityinen markkinaintressi puuttuu asioihisi. Nämä toimijat siis edustavat kahta eri asiaa. Valtiota ja yksityisen liiketoiminnan etua. Sosiologisesti siis, yksityinen vartija ei ole yksinkertaisesti vain jonkinlainen poliisin toiminan jatke. Vartija edustaa melko jyrkkää muutosta valvontatyylissä".

Kirjoitettaessa soi Phil Collins : In the Air Tonight

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi