”Mitkä ovat ensimmäiset aikuisten biisit, jotka muistat kuulleesi?” Kysymyksen esitti pari viikkoa sitten kohtapuolin keski-ikäistyvä, mutta kauniina säilynyt naispuolinen ystäväni. Ja hänen vastauksensa oli Hassisen Koneen klassikko Levottomat jalat sekä valikoituja paloja M. A. Nummisen tuotannosta.
Kysymys on mielenkiintoinen, sillä eka kerta on aina eka kerta. Jouduin pari päivää pohtimaan omaa vastaustani. Ehkä olen kuunnellut pätkiä KISSin Animalizesta serkkuni mankasta jo vuonna 1985, mutta ensimmäisen levyn (tai kasetin), jota todella muistan kuunnelleeni, sain vuonna 1987 Kanariansaarilla.
Taistelin 9-vuotiaana paikallisessa levykaupassa naispuoleisen serkkuni kanssa viimeisestä Duran Duran -kasetista. Isäni singahti paikalle joku toinen kassu kädessään, sanoi että anna serkkusi ottaa Duran Duran ja ota itse tämä. Kiitä sitten myöhemmin.
Mökötin koko loppuloman, mutta kotiin palattuamme annoin kasetille mahdollisuuden. Tarkemmin ottaen Stevie Wonderin In Square Circle -albumille. Levyn ensimmäinen biisi Part-Time Lover iski yhdeksänkesäiseen poikaan kuin hirvikärpänen sienestäjän paljaaseen niskaan. Kyseenomainen kipale on ensimmäinen aikuisten biisi, jonka muistan kuulleeni ja on siitä asti kuulunut jokaisen omatekemäni kokoelmakasetin /-CD:n/iPodin soittolistan vakiokattaukseen.
Tein ystäväpiirissäni pienen kenttätutkimuksen saman kysymyksen tiimoilta. Vastaukset olivat sangen mielenkiintoisia. Seassa oli niin Little Richardia (koska vanhemmat diggasivat siitä), Alice Cooperia (lauloin Poison-biisin mukana 4-vuotiaana) kuin Abbaakin (Kuuntelin Dancing Queenia kasetilta leikkiessäni My Little Poneilla).
Mutta entäs te siellä? Mikä on se ensimmäinen aikuisten biisi, jonka muistatte kuulleenne? Vastaukset pöytään, tästä saa mainion Spotify-soittolistan.
Ai niin, isä, jos ei vielä ole liian myöhäistä, niin kiitos.
Ja se Part-Time Lover vielä musiikkivideona vuoden 1985 tyyliin: