Sinkkuelämää 2, Lontoon ensi-ilta

  • Kimmo Laakso

Kotiäiti-emansipaation sukulaisuus miesten pyssyleikkien kanssa kirkastuu ensi-iltaa juhlivan lontoolaisen elokuvateatterin aulassa.

Sinkkuelämää 2:sen käsitys feminismistä: hyviä bakteereja sisältävä pinkki jugurttijuoma joka on naamioitu kranaatiksi.

Muller-jugurttifirma on sponsannut Sinkkuelämää 2:sta kahdella miltsillä, target-yleisönään vartalostaan huolehtivat naispuoliset uraohjukset. Sinkkuelämää 2 on vastaus Freud-sedän kysymykseen mitä ne naiset oikein haluavat: käsilaukkuja, suklaata, miehiä ja ison lasin cosmopolitania. Ai niin, ja tietenkin Muller-riisijugurttia.

Tuskallisen, yli puolitoistatuntisen operaation johdossa on kersantti Kim Cattrall, alias Samantha Jones. Tällä ristiretkellä Abu Dhabiin raamattuna toimii chick-lit, panssarivaununa antelias kaula-aukko ja konekiväärinä kortsut. Henkilökohtainen idolini, Bbc:n suorapuheinen elokuvakriitikko Mark Kermode sanoi videoblogissaan Sex and the Cityä "yrjöttäväksi elokuvaksi". Perusteena oli, että naisellinen krääsä elokuvassa edustaa perustaltaan miehistä kulttuuri-imperialismia.

Roolihahmot elokuvassa ovat yksiulotteisia pahvinukkeja - ei ole pelkoa että oikeassa elämässä tällaisia tapaisi, huokasi Kermode-setä.

Ai ei vai? Noin nelisatapäisen naispataljoonan joukosta löydän peloittavalla näköisyydellä elokuvan nelikkoa imitoivan joukko-osaston, cosmo-lasit kourissa. Kuvassa toinen oikealta: kolumnisti Carrie Bradshaw. Hänen vasemmallaan ilmiselvä Charlotte York. Äärimmäisenä oikealla: Miranda Hobbes. Ja vasemmassa laidassa pippelille perso Samantha Jones.

Täällä viimeistään tajuan ettei sillä onko elokuva hyvä ole väliä. Sen hyvyys mitataan sen kyvyllä mobilisoida joukkoja. Tässä mielessä neljäsataa elokuvateatteriin saapunutta naista ei voi olla väärässä.

Sinkkuelämää 2 on todella hyvä elokuva.

Militanttia bimboilua juhlivat kotiäidit ovat etukäteen päättäneet tykätä näkemästään. He ovat pukeutuneet asianmukaisiin labeleihin.He ovat käyneet Harvey Nicholsilla Absolute Taste-ravintolassa safkaamassa Dom Peringnon-illallisen. Kuullostaako siltä että otan tämän kepeän hauskanpidon vähän turhan rankasti? Niin tyypillistä mieheltä olla tykkäämättä vaaleanpunaisista jutuista.

Vaaleanpunaisuus...okei, mutta Sinkkuelämää 2: sen pinkkiyden alla pilkottaakin jotain pelottavaa, huolimatta sen absoluuttisesta huonoudesta.

Kyse on pinkkiin muovikuoreen kätketystä konetuliaseesta.

Koko elokuvasali oli taputtanut kohtauksessa jossa Kim Cattrall näyttää keskisormea rättipäille. Koko näytös oli muutenkin täynnä yleisön yllätyksellisiä ylistäviä ooh ja aah -reaktioita vaivaannuttavissa kohdissa. "Hienoa, köniin vaan," huutaa eräs Samantha Jones-kaksoisolento kun käymme läpi tätä elokuvan huipentumaa, jossa Cattrall lopulta heittää kondomeja muslimiesten silmille.

Holhoavan elokuvan lopputulemana on että musliminaisten suurin unelma on asua New Yorkissa ja että -kappas vaan- burkhan kätköistä löytyykin Guccia ja Dioria.

Sinkkuelämää-sotisopaan pukeutunut nelikko paljastaa yhtäaikaa pelottavat kulmahampaansa.

Eräänlaisen vinon logiikan mukaan Sinkkuelämää 2 kuuluu taisteluelokuvien genreen. Taistelu on vastaan suvaitsemattomia muslimimiehiä jotka uhkaavat vetää kynnet irti naisilta jotka lakkaavat niitä. Monia feministejä on huolestuttanut feminismin imeytyminen osaksi ylikansallisia sotastrategioita joita pidetään tavallisesti äärioikeistolaisina. Kusipäät jotka tahtovat sotia oikeuttavat paukuttelun avuttomien musliminaisten hädällä.

Se että feminismi on pirstaloitunut sisällöltään vastakkaisiin alahaaroihin on saanut monet nykyfeministit halukkaiksi luopumaan koko termistä. Hyödyntäen tätä tilannetta Sinkkuelämää 2 on eräänlainen ovela sekoitus -kuin Sarah Jessica Parkerin lempijuoma cosmopolitan. Vodkana toimii oikeistolainen bulldog-feminismi sekä karpalomehuna lifestyle-feminismi. Lopputulos on drinkki jota on vaikea niellä irvistämättä. Oikeistolaisen haukkafeminismin mukaan siisteintä mitä kuvitella saattaa on nainen vallan kahvassa, Condoleezza Rice valkoisessa talossa ja Tarja Halonen Tamminiemessä.

Eräs feminismin kiinnostavimpia viimeaikaisia käänteitä on haukkafeminismi.

Haukkafeminismi ottaa useita muotoja joita on vaikea erottaa toisistaan. Termi juontaa juurensa englanninkielen sotaintoilijaa merkitsevästä sanasta "hawkish". Toisin kuin takavuosien vasemmistolaiseksi leimautunut telaketjufeminismi jonka edustajat nähtiin karvaisina ja pelottavan seksittöminä, haukkafeminismissä on kyse perustaltaan oikeistolaisesta radikaalin lähtökohdan vesittämisestä. Haukkafeminismi on seksikästä. Se juhlii sellaisilla latteuksilla kuten "Voitsä kuvitella z on toimitusjohtaja, ja vielä nainen!"

Haukkafeminismin riemuvoittoa eräässä puheessaan juhli myös George W. Bush valloitusretkensä aattona. Hän totesi että naisia kohtaan osoitettu kunnioitus voi saada voiton ( ensin pitää vähän ammuskella) myös muslimien keskuudessa.

Kirjoitettaessa soi Air: Pocket Symphony

1 kommentti

Anonyymi

30.5.2010 18:57

Lisäisin vielä että limettipisaroina toimivat vaatetus, kengät ja laukut, koska ilman limettiä cosmopolitankaan ei mitään olisi.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi