Hymyilyttää.
Ja ylihuomenna alkaa virallisesti kesäkuukin. Historiastani poiketen en kuitenkaan tunne kesän yleensä mukanaan tuomaa levottomuutta sisälläni. Päinvastoin – olen tuntenut rauhan leviävän joka soluuni mitä pidemmäksi päivät ovat käyneet. Olenko vihdoin vanhennut ja seestynyt kuten olen jo monta vuotta toivonut. Jos se on sitä, pidän vanhenemisestä.
Olkoon kesästämme tuleva lämpimä. Seikkailupitoinen, tunnerikas sekä tähän astisen elämämme mieleenpainuvin.
Polkimet kohti ilta-aurinkoa.