no tämä meidän draama saiki sitten juuri sen käänteen, jonka pelkäsin. eli minut heitettiin kylmästi pihalle ku vanha rätti. kaikki nämä ihmiset mun ympärillä on edelleen niissä omissä ympyröissään, joissa joudun itseki oman mielenterveyden takia roikkumaan edelleen, mutta se kaikkein tärkein ei jostain syystä mua halua. tai haluaa ehkä, mutta haluaa toista vielä enemmän. itse olen kuulemani mukaan kaikkeen syytön, mutta keskusteluissa eri ihmisten kanssa tulee esiin kaikkea, mikä saa minut uskomaan että olen itse aiheuttanu kaiken. siten makaa ku petaa… tässä kohtaa en perkele sano että elämä on… koska se ei voi olla näin perkeleen julmaa…
