Loistavaa. Siis kertakaikkisen mukavaa. Tajusin eilen nukkumaan mennessäni että yksin alasti nukkuminen on maailman hienoimpia asioita. Suunnilleen aina seurustelleena ja avoliitossa eläneenä ihmisenä olen tottunut siihen, että kun erehtyy itsensä riisumaan täysin alastomaksi pehkuihin painuttaessa, seuraa tilanteesta välttämättä jotain aivan muuta kuin nukkumista. Eilen ollessani niin väsynyt etten yksinkertaisesti enää jaksanut pukea babydolliani päälle, pujahdin lakanoihin ilkialasti. Voi sitä kaikkea autuutta! Täksi illaksi lupauduin eräänlaiseen kauneisiltaan, mutta sen päätyttyä teen samat kuin eilen. Kuka tarvitsee viereensä miestä kun on olemassa ihania lakanoita..? Taidan olla vähän kummallinen.
Duunissa on taas helvetti irti. Muutosten aallot väräjävät töissä ja kukas muu niistä vastuussa olisi kuin minä. Ilta- ja yökaudet saa vääntää eikä silti saa kaikkea tehdyksi niin hyvin, tehokkaasti ja tarkasti kuin toivoisin. Tosin mä taidan olla turhantarkka perfektionisti mitä duuniin tulee. Tosi vaikeeta pitää kaikki langat yksin käsissään; hoitaa omat normihommat ja vielä huolehtia kaikista uusista jutuista, niihin kouluttamisesta ja yhteistyöstä muiden asiaan liittyvien tahojen kanssa.
Kaipa tää tästä jossain vaiheessa rauhottuu ja tilanne tasaantuu, toivottavasti vaan mahdollisimman pian koska huomaan että tavoistani poiketen ajoittain kiukuttelen ja äyskin muille. Kun en ehdi edes nukkua, kuoriutuu musta omalle luonteelleni erittäin epäominainen äkäpussi joka istuu hiljaa kulmat kurtussa ja keskittää kaiken energiansa töihin. Vaikka yleensä läppä lentää ja nauru on herkässä jatkuvasti. Onneks pääsee viikonloppuna edes vähän irtaantumaan, pitäis varmaan raahustaa kavereiden kanssa PMMP:n keikalle. Ei ole mikään ihan mun lempiyhtye kun hippusen raskaammasta tykkäilen mutta heiluntamusiikkina menee vallan hyvin.
Mun pitäis varmaan sammutella toimiston valot ja laittaa hälyt päälle ja lähteä lampsimaan kotiin kun sinne kaunistumaan piti lähteä. Tohon harmaaseen lokakuuefektiseen loskakeliin ei vaan millään jaksais lähteä tarpomaan, mokkasaappaatkin menee pilalle vaikka oma mokahan se on kun semmoset koipiini jostain käsittämättömästä syystä tungin tommoseen kroolauskeliin. Mahtaakohan sitä päästä kotiin ilman pelastusliivejä?
Oli miten oli mutta näin on. Palttoo niskaan ja jauhamaan diipadaapaa meikeistä ja kauneudesta naapurin akkojen kanssa. Ihan mukavaahan tuo itsensäpaaponta kaikin puolin on mutta nyt tälle ajalle olis muutakin käyttöä, väsyttää helvetisti. Huoh.