…eikä siinä ole mitään hauskaa. Aika lailla maanantainen perusolo; väsyttää eikä oikeen mikään huvita ja mietityttää viikonlopun touhut. Bostasin uuden ukkotuttavuuden luona stadissa koko viikonlopun ja hauskaa oli. Kaveritkin tapasi tyypin ja mua jännitti, kaikkihan tosin tietysti meni vallan hyvin kun helppoja tyyppejä ollaan kaikki. Tuli poikettua Kimblellä Dublinerissa ja Kallessa tanssittiin pöydillä. Mieskin on ihan ihana, mutta silti vähän hajottaa miettiä että mitä tässä kundin kanssa oikeen tapahtuu.
Uuden suhteen aloittaminen -siis jos tässä nyt jotain sellaista on meneillään, tiedä vielä häntä- on aina jotenkin työlästä. Ylipäätään toiseen tykästyminen on hankalaa; epävarmuus velloo sisällä koko ajan, toista ajattelee lakkaamatta ja toisen yhteydenottoa odottaa kuin kuuta nousevaa. Ihanaa ja kamalaa aikaa. Töissäkään ei pysty ajattelemaan selkeästi kun pohtii jatkuvasti sitä että mitä toinen itsestä mahtaa ajatella. Taidankin luovuttaa tän töiden tekemisen teeskentelyn suhteen ja karata himaan töllöttämään puhelinta ja tanssimaan ruusuilla. Luvassa tälle illalle kohtalaista pilvilinnojen rakentelua ja tekstiviestisadetta.