Vietiin meidän tallentava dvd-soitin takuuhuoltoon kuus viikkoa sitten, se kun lopetti toimimisen kolmen viikon käytön jälkeen. Ollaan sitten säännöllisin väliajoin kyselty Markantalosta, josko saataisiin se takaisin -kuluttajansuojalaki kun sanoo, että yli kaksi viikkoa kestävän huollon ajaksi pitää saada sijaislaite, ja neljän viikon jälkeen on oikeus purkaa kauppa tai saada uusi tilalle.
Eilen taas soitin, että jos ei ala hiljalleen tapahtumaan, niin nousee meteli. Edes sijaislaitetta kun ei ole heidän puoleltaan tarjottu, vaikka ilmaisin asiani versin selkeästi jo aiemmin. Yllättäen meidän oma laite sitten löytyikin, oli kuulema torstaina tullut huollosta. Saataisiin hakea se koska tahansa.
Juu ei. Jos mä kuus viikkoa odotan takuuhuollossa olevaa soitinta, niin en varmasti lähde hakemaan sitä lähes kolmenkymmenen kilometrin päästä, kun muuta asiaa kaupunkiin ei ollut. Lupasivat sitten laitteen tulevan meille kotiovelle iltapäivällä, neljän aikaan.
Suunniteltiin, että meen päikkäreille sitten kun soitin on tullut, ja mies lähtee tytön kanssa evakkoon. Varttia vaille kuusi ei lähetystä näkyny, mä meinasin nukahtaa pystyyn ja mies oli ”hieman” hiilenä. Soittelin taas perään, melko napakalla äänensävyllä, ja kulema lähetti olisi meillä seitsemän aikaan.
Ilmoitin, että voivat kertoa lähetille, ettei silloin enää tarvitse tulla, oon menossa yöksi töihin enkä jouda odottelemaan montaa tuntia jos ei suvaita ilmoittaa aikataulun muutoksista.
Pari minuuttia myöhemmin puhelin soi -toisessa päässä joku hoonosoominen lähettimies. Ja kun tietää mun ulkomaalaisystävällisyyteni, niin ihmeen hyvin sain hillittyä itseni, en edes kysynyt mistä asti on tulossa kun näin kauan kestää.. Selitteli, että se on ollut varastomiehen lupaus se kello neljä, mutta HÄNELLE on tullut muitakin keikkoja ja siksi poikkesi MUIDEN aikatauluista.
Sovittiin kuitenkin, että tuo laitteen tänään, puoliltapäivin. Puhelimen suljettuani aloin miettimään, että mikäköhän mahtaa karvakäsien maassa olla klo 12, joudutaanko taas odottamaan useampi tunti..? Yllättäen soitin kuitenkin oli äsken ovella, olisin tahtonut nähdä lähettisedän naaman kun vastassa on kalju leijonariipuksinen mies ison dobberiuroksen kanssa.. Ilot ne on pienelläkin!
Yö sujui töissä, yllättävänkin kivuttomasti. Pahoja ruuhkia ei ollut kuin pari. Tein lähes koko ajan ruokaa ja menetin hermoni ääliöön työkaveriin vain pari kertaa, purkaen mieleni tosin vasta työajan jälkeen. Onneksi kyseinen ihminen ei ollut töissä kuin kahdesta eteenpäin. Alkuyöstä tuntui hassulta olla töissä kerrankin se, joka tietää ja osaa -tai ainakin se jonka PITÄISI tietää ja osata kun ollut kauemmin talossa. Ei kuitenkaan juniorin kanssa saatu mitään korvaamatonta vahinkoa aikaiseki, päinvastoin asiakkaat olivat tyytyväisiä ja meillä oli jopa hauskaa.
Kotona olin ehkä varttia yli kuuden tänään lupasin mennä jo yhdeksitoista kun se yks idiotti tahtoo päästä aiemmin. Ja mulle on ihan sama meenkö klo 23 vai 24, tuleepahan vähän enemmän liksaa.