Sunnuntai oli rauhallinen, grillattiin ja yön vietin töissä -vähemmän rauhallisesti.
Maanantaina mulla oli se miehen lupaama vapaapäivä, puolenpäivän jälkeen lähdettiin kaverin kanssa kaupungille. Tarkoitus oli käydä hankkimassa mammavaatteitta H&M:ltä, vaan sovituskoppeihin oli NIIN järkyttävät jonot että unohdin suosiolla koko jutun. Prinsessalle löysin alerekistä pari bodya, niitä kun ei tarvitse liiemmälti sovitella.
Kirjakaupassakin käväisin, tajusin joku aika sitten etten ole lukenut yhtäkään kirjaa sen jälkeen, kun neiti tissittelymaratonit. Etsimääni kirjaa ei löytynyt, mutta pari muuta kylläkin. Yksi itselleni ja yksi tuliaisiksi miehelle.
Hesessä piti tietysti syödä, kaverin esikoinen oli kovasti sitä mieltä. Ja kun poika oli urheasti kulkenut kahden naisen kanssa koko päivän alennusmyynneissä, niin pitihän siitä palkita. Muuten ei oltaisi käyty, tietenkään. Ihan lapsen takia vaan..
Ennen viittä tulin kotiin, ja tuntui siltä että paska vyöryy niskaan heti eteisessä. Tai oikeastaan jo kuistilla. Mun olisi pitänyt olla kotona siivoamassa, eikä lumpustelemassa ympäri kyliä! Paniikki iski päälle, ja alkoi armoton siivoaminen. Lopulta lähetin miehen ja tytön kävelylle, saisin edes imuroida rauhassa. Itketti armottomasti, miten mä saatoinkaan lähteä minnekään kun kämppä on tässä kunnossa!?
Olen selvästikin huono äiti ja vaimo.
Mies yritti rauhoitella ja lohduttaa, ja PERIAATTEESSA tiedän hänen kyllä olevan oikeassa. Hormonit taas. Ja huono omatunto. Pitäisi muka olla vaan kotona, ja pitää paikat kunnossa. Ihan kuin mun pää sitäkään kestäisi.
Aamulla aloitin ostamani kirjan. Suunnittelin sen hankkimista jo talvella, mutta sain aikaiseksi vasta nyt. Ei olisi pitänyt, lukemiseen meni nimittäin koko päivä. Lattiat sentään pesin, ja laitoin ruoan, mutta muuten lojuin sohvalla nenä kiinni kirjassa kunnes se iltapäivällä loppui. Kaverikin soitti aamupäivällä ja kysyi kävelylle, mutta kerroin mulla olevan KAMALASTI hommia. Ja niinhän mulla olikin, mutta tekemättä jäivät.
Kaiken lisäksi itki koko kirjan ajan. Älyttömän hyvin kirjoitettu, kuten arvostelujen perusteella uskalsin odottaakin. En vaan käsittänyt olevani taas näin tunneherkkä. Ne hormonit. Ärsyttää.
Mies tuli jo kahden jälkeen, ja samaan aikaan tyttö heräili päikkäreiltä. Syötiin, nukuin itsekin tunnin, ja sitten lähdettiin koiran ja lapsen kanssa käymään postissa. MUN ELÄMÄ TULI VIHDOINKIN! Eihän tässä ole vielä kauaa odoteltukaan.
Siis kyse on ”Olipa kerran elämä” dvd-boksista, jonka mies tilasi mulle synttärilahjaksi. Toukokuun alussa tulleessa paketissa ykköslevy ei kuitenkaan toiminut, joten pistettiin tietysti takaisin. Ja vasta nyt tuli vaihdossa uusi.
Toin lapsen ja postit kotiin, nappasin koiran motivointipatukan mukaan ja jatkettiin matkaa. Treenattiin peruskäskyjä, jospa sitä syksyllä suoritettaisiin BH-koe. Kasvattajakin jo hieman siihen suuntaan vihjaili. Tai oikeastaan sanoi ihan suoraan, että olisi syytä käydä se tekemässä alta pois. Toinen olisi kestävyyskoe, mutten taida uskaltaa mahan ja koiran kanssa pyöräilemään vaikka mieli tekisikin.
Huomenna aion saada oikeasti jotain aikaiseksikin, enkä vain uhota. Mun tekisi mieli leipoakin, söin tänään loputkin juhannuksena tekemästäni suklaakakusta. Täytyy vaan keksiä joku sellainen taikina, jota ei tarvitse koneella vaahdottaa kun mies ja neiti nukkuvat jo. Jospa vaikka korvapuusteja.. Tai ehkä mielummin sämpylöitä, pullia on pakkasessakin mutta leipä on lopussa. Saisi mieskin silloin aaamukahdelta herätessään syödä tuoreita sämpylöitä.