Naputtelenpa tähän erään unen, jonka näin viikolla.
[I]Olen menossa Bauhaussiin äitini ja lasteni kanssa. Kiertelemme pieniä käytäviä, mutta mitään ostettavaa ei kyllä näy. Jossain vaiheessa saavumme jonkunlaisen toimiston eteen, toimistossa on keski-ikäinen mies jonka kanssa juttelen hetken. Varaan häneltä ajan (en kyllä tiedä mitä varten) muutaman päivän päähän. Jatkamme matkaa, päädymme ravintolaan. Siitä on pakko mennä läpi, muuta reittiä ei ole. Emme kuitenkaan syö. Kassalla saamme reilun parinsadan euron laskun; se koostuu keskustelusta Gurun kanssa (tämä mies siis oli ollut jonkinlainen Guru?), ajanvarauksesta, henkisistä virikkeistä ja ruokailusta.
Saavun sovittuna aikana takaisin, tällä kertaa olen yksin liikkeellä. Selviää että ”Bauhaussissa” majailee jonkinlainen New Age -lahko. Ja tämä mies (nimeltään Matti Nykänen) johtaa vaimonsa Mervin kanssa. Jossain vaiheessa herään siihen, että makaan jonkinlaisella skitsopöydällä, Matti on vieressäni ja pitää tissistäni kiinni (tähän väliin mainittakoon, että näin tämän unen aikaisin aamulla, kun torkuin Juniorin ollessa tissillä). Hän kiittää käynnistä, ja sanoo että aikamme on nyt lopussa. Olimme kuulema käyttäneet sen vaipumalla eräänlaiseen transsiin?
Lopuksi Nykänen vielä tunnusteli mahaani, sekä painoi jotain issias-pistettä pakarastani – samaa mitä vyöhyketerapiaa käyttänyt kätilö hieroi juniorin synnytyksessä – ja totesi mun olevan epäilyksettä raskaana. (Okei, olin syönyt edellispäivänä useamman tuoreen suklaakorvapuustin, ja menkatkin oli alkamassa, joten olin melkoisen turvoksissa.) Sain käteeni 550€ laskun, ja kaupan päälle Mervi esitteli mulle heidän hääurkujensa pilleistä tehdyn seinäkoristeen, jolla saattoi soittaa melodiaa koputtelemalla sitä eräänlaisella nuijalla.. Poistuin jälleen ruokalan kautta (tällä kertaa söin, lihakeittoa) ja kassojen läpi ulos.