Kuvaus; 30v, lyhytkarvainen suomalainen. Jatkaa välttävästi sukua, osaa olla tuputtamatta apuaan lasten- tai kodinhoidossa. Ei täysin sisäsiisti. Kaikkiruokainen, syö ja juo itse. Ei näyttely- eikä edustustasoa, käytöstavat vielä hakusessa. Osaa esittää kuuntelevaa ja kiinnostunutta, vaikkei tosiasiassa korvaansa lotkauta. Kiinnostunut aseista ja autoista. Annetaan ajanpuutteen ja harrastuksen lopahtamisen vuoksi pitkäpinnaiseen kotiin, mieluiten maalle. Tästä saatat saada kärsivällisellä koulutuksella kelpo kumppanin vielä vuosiksi eteenpäin!
Miehellä soi kello aamulla seitsemältä. Tietenkään ei reagoinut siihen ennen kuin sekä minä että tyttö oltiin hereillä. Jippijaijee! Jotenkin sitten kuvittelin, että tottakai isä ottaa lapsensa mukaan aamupalalle, jotta mä voin nukkua edes hieman pidempään.. Ihan varmaan joo! Jätti sängyssään seisovan lapsen itkemään ja laahusti pois makuuhuoneesta.. Voisinkohan mäkin tehdä niin, vai onko se vaan isien etuoikeus?
Prinsessa nukahti päiväunilleen vasta kahdeltatoista. Sitä ennen oltiin käyty kaverin kyydillä kaupassa ja juotu aamuteet mokkapalojen kanssa. Tytön nukkuessa laitoin vauvanruokatehtaan käyntiin, keitin maissia, porkkanaa, herneitä, paprikaa sekä kahta erilaista lihaa. Tuloksena viitisenkymmentä pilttipurkillista valmista sosetta pakkaseen.
Ruokien valmistuttua imuroin koko kämpän, vihdoinkin. Touhuamisen ohessa pesin neljä koneellista pyykkiä, sain vuorta hieman pienemmäksi. Tosin yks koneellinen tuli jo siitä, kun keräsin miehen likaiset vaatteet olohuoneesta ja makkarista.
Tiedän, että mutsi nauraa taas pissat housussa lukiessaan tätä. ”Muistatkos silloin kun asuit vielä kotona ja plaa plaa plaa…”
Neidin herättyä ruokin sen, ja tein valmiiksi mansikkarahkaa iltaa varten. Aloin odottelemaan, josko se isäntä jo pian kotiutuisi, mutta työvuorolistan tarkistettuani totesin toiveen turhakasi. Miestä ei näkyisi kotona ainakaan ennen kuutta. Kun olisin tajunnut, niin olisin nukkunut päikkärit samaan aikaan lapsen kanssa.. Noh, ehkä isukki vahtii ja hoitaa lastaan kotiin tultuaan, niin saan hieman levättyä ja tasattua tätä jatkuvaa kuvotusta..
Toiveeni tuntuikin toteutuvan, mies ilmeisesti näkin mun ilmeestä, etten ole ihan kunnossa, ja komensi päikkäreille. Nukkumisesta ei vaan tullut mitään lapsen kiljuessa oven takana. Mies ei häntä voinut vahtia, kun ”pitää laittaa ruokaa koska sitä ei ollut valmiina.” Hei haloo! Mä en tiennyt koska sä oot tulossa kotiin koska et suvainnut ilmoittaa, joten en viitsinyt turhaan alkaa kokkailemaan valmiiksi. Ja arvaas huviksesi, kuinka monta kertaa mä oon tehnyt ruokaa lapsen kanssa?!?
Postista tuli mukava ylläri Nordealta. Masteri käyttökiellossa! WTF!? Edellistä laskua ei ole maksettu, joten kuun vaihteessa erääntyy 270€! Se on enemmän, kuin mun kuukausittainen nettotulo lapsen kotihoidosta! Syyllistä ei tarvinnut kaukaa etsiä. Vuodenvaihteessa maksoin miehen pistoolin mun kortillani, sovittiin että lyhentää velkaansa reilun satasen kuussa maksamalla luottokorttilaskun. Ensimmäistä erää ei pystynyt maksamaan, joten kaks erää vasta on suorittanut. Ja nyt siis kolmas jäänyt rästiin.. Eikä sitten ajatellut ilmoittaa asiasta mulle. Oli vaan unohtanut. Ei kuulema ollut rahaa maksaa sitä.. Ja silti oli varaa ostaa autoon kuudensadan vanteet lauantaina, mitä kohtaa mä en nyt ymmärtänyt!?
Enimmän raivon laannuttua ja miehen syötyä sain hetkeksi suljettua silmät, mutta huuto oven takana alkoi uudestaan. Vilkaisu kelloon selitti paljon -iltapuuroaika. Isäntä makaa edelleen samassa asennossa sohvalla, tyttö istuu keskellä olohuoneen lattiaa ja kiljuu kurkku suorana. Miehen kommentti asiaan oli vaan, että ”ei sillä mikään hätä ole, äsken se vielä leikki ihan tyytyväisenä..”
Keitin puuron, lapsi sylissä. Mies makasi sohvalla. Puuron jäähtyessä yritin viihdyttää neitiä, migreenistä ja oksetuksesta huolimatta. Hetken kuluttua vihjasin, että se puuro varmaan olisi jo jäähtynyt, ja mies nousikin sohvalta ja suuntasi keittiöön. Tosin ei ottanut lasta mukaan, vaan avasi lääkekaapin ja nappasi särkkärin. Ja takaisin sohvalle. Polvi kiukuttelee taas, ilmeisesti.
Syötin tytölle iltapalan, huudon säestämänä. Yliväsyneet lapset on sitten ihania!
Iltatissin jälkeen ajattelin, että nythän tuo mies voi hoitaa hommat loppuun, ei tartte mun roikkua pinnasängyn reunan ylitse, oksennan vielä lapsen päälle. Ja mies yllättäen kävelikin makkariin, mutta jälleen lapsi jäi mulle. Tarkistuskäynti selvensi asiaa, peiton alta kuului tasainen tuhina. Että näin. Kellohan tosiaan olikin jo kahdeksan.
Taistelin prinsessan nukkumaan, yrittäen välttää itkua ettei häiritä miestä. Puol tuntia neiti kamppaili unta vastaan, vaikka meinasi nukahtaa jo potalle.. Kiva kun ei kukaan voinut tehdä puuroa ajoissa!
Nyt vihdoin rauha maassa, koirakin sai jo ruoan. Mä tahtoisin myös nukkumaan, mutta hommia on vielä tekemättä. Märät pyykit koneessa ja parit kuivat viikkaamatta. Lisäksi täytyy laittaa astiat koneeseen (miksi ne pitää aina jättää tiskipöydälle, ruokapöydälle tai OLOHUONEESEEN?) ja siirtää nuo miehen kokkailut hellalta jääkaappiin, kävelevät muuten mua aamulla vastaan..