Mä hylkäsin äsken elämäni houkuttelevimman tarjouksen. Sain eräältä nimimerkiltä pikaviestin ”Moi. Kiinnostaisiko hotelliviikonloppu kahden varatun miehen kanssa?” No totta hitossa, ketäpä ei!? Kaikkihan sen tietävät, että yksinhuoltajat ovat varsinaisia jakorasioita! Ja vielä varattuja miehiä, nehän ne ovat niitä kaikkein houkuttelvimpia!
Olosuhteiden pakosta jouduin kuitenkin valitettavasti kieltäytymään.
Jätkästä on tullut todellinen kiipeilijä. Päivällä singautti itsensä olohuoneen pieneen nojatuoliin – seisomaan, tietysti. Nyt illalla löysin juniorin neidin sängystä, oli kiivennyt sinne itse ja virnuili voitonriemuisena pinnojen takaa. Unisadun aikana kiipesi sänkyyn taas, eikä aikaa tosiaankaan kulunut kuin ehkä puoli sekuntia. Pikkuisen lisää vahdittavaa taas!
Käväistiin kerhossa. Ehdittiin aamulla yllättävän hyvin kun pyörällä mentiin. Saattoi tosin olla ihan vaan vahinko, ja varmasti joinain viikkoina tekee tiukkaa olla yhdeksältä kerhovalmiina, parin kilometrin päässä kotoa. Ens viikon perjantaina alkaa sitten se mun ”oma” kerho, johon erehdyin lupautumaan vetäjäksi. Kaduttaa jo valmiiksi.
Meillä on maito lopussa, vaihteeksi. Ostin eilen kolme litraa, litra meni riisipuuroon ja loput joku oli juonut jo iltapäivään mennessä. Ahdistavinta asiassa on se, että mä leivoin tänään suklaakorvapuusteja, ja niiden kanssa olisi [I]pakko[/I] saada kylmää maitoa. Punoin jo erilaisia suunnitelmia kuinka välttyisin käymästä itse kaupassa, houkuttelevimmalta tuntui tilata pizza ja pyytää pari litraa maitoa mukaan. Tyydyin kuitenkin kohtalooni ja päätin käyttää huomisen aamu-ulkoilun lypsymatkaan Citymarkettiin.