Olipa aamuyöstä mielenkiintoinen keskustelu erään keski-ikäisen kanta-asiakkaan kanssa. Huutelin sulkemisaikaan salin puolella, että ne jotka ovat syöneet ja juoneet, voivat lähteä ulko-ovea kohti tai vaihtoehtoisesti jäädä siivoamaan.
Asiakas: -Tuutko sitten meille yöksi jos autan siivoamaan?
Minä: -No enpä taida, joutuisin vielä sielläkin siivoamaan.
A: -Mä maksaisin sulle tietty!
M: -Voi kuule, ei sulta löydy niin paljoa rahaa että mut mukaan saisit!
A: -Äläs sano, paljonko tahdot? Paljonko mun pitää kaivaa nyt heti sulle taskusta rahaa?
M: -Älä viitsi, sellaista summaa nyt vaan ei ole. Kaikkea ei voi saada rahalla.
A: -Minkäslaisella kotterolla sä oikein ajat?
M: -Täh? Miten mun auto liittyy siihen, haluanko mä panna sun kanssa? Mutta jos välttämättä tahdot tietää, niin se on sellainen kottero joka pari vuotta sitten maksoi uutena 40tuhatta.
A: -Mutta sano hinta millä lähedet?!
M: -Koitahan nyt ymmärtää, ettten mä lähde sun mukaan. Menehän pihalle nyt niin saadaan ovet kiinni.
A: -No mä tuun viikolla uudestaan kun oon selvinpäin.
M: -Tervetuloa, mä en kylläkään ole täällä arkena. Enkä lähtisi mukaasi vaikka olisinkin.
A: -Minkä ihmeen takia sä sitten vittuilit mulle eilen?
M: -??? Mulla on varmaan ollut hyvä syy sulle vittuilla, mutta tarkoittaako se sitä, että jos eilen vittuilin niin tänään tahdon panna sun kanssas?
A: -Jos sä olet kerta noin puutteessa niin lähde mukaan!
Ei ymmärrä ei. Ravintolatyö on sitten rattoisaa ja piristävää.
—
Sain eilen jopa nukuttua pari tuntia ennen töihin lähtöä, miehen herättäessä puol yhdeksältä tunsin, etten ehtinyt nukkua kuin hetken. Uni olisi riittänyt aamuun asti ihan loistavasti! Olin varttia vaille kymmenen työmaalla ja koko paikka oli ihan sekaisin.
Meidän ihanan uusavuton teinimme söi ranskalaisia samalla kun palveli asiakkaita, joudun tietysti ärähtämään että voisi odottaa työajan päättymistä, johon ei ollut kuin muutama minuutti. Ei kuulema ehdi syömään töiden jälkeen, joten passitin keittiöön syömään. Ei tykännyt oikein hyvää. Mutta ei noin voi tehdä, välillä ronkkia asiakkaiden ruokia ja välillä sitten syödä omiaan samalla kun rahastaa!
Häipyi mitään sanomatta heti kun kello löi kymmenen, jätti kaikki hommat kesken, seinän täyteen bongeja ilmoittamatta kenellekään mitkä ruoat on jo tehty, mitkä ovat kesken ja mitä ei ole vielä edes aloitettu. Kiva alku mun työyölle!
Ei onneksi ollut ihan yhtä hektistä kuin edellisyönä, mutta tekemistä riitti silti. Kolmen aikaan alkoi mulla huumorintaju loppua, jouduin tosi ärsyttävästi nojaamaan tiskiin kun ei enää selkä kestänyt seistä suorassa. Kiva palvella asiakkaita siitä asennosta.
Puol seitsemältä päästiin kotiin, mies onneksi heräsi tytön kanssa. Oon saanut nukuttua ehkä kolme tuntia, mutta jospa ehtisin päikkäreille. Muuten saan kyllä mennä neidin kanssa yhtäaikaa yöunille.