Ei ikinä milloinkaan.

Musta ei koskaan tule sellaista kotiäitiä, joka tukka rasvaisena raahustaa hiekkalaatikolta maitokauppaan. Mä ainakin katson aina peiliin ennenkuin lähden ovesta ulos. En jaksa ymmärtää niitä, jotka aina valittavat ylipainostaan. TEKISIVÄT ASIALLE JOTAIN! En käsitä, kuinka äidit ahtautuvat samoihin vaatteisiin kuin ennen lapsia, ja tursuavat sitten niistä puoliksi ulos. Vähän itsekritiikkiä sentään! Jos mies menee vieraisiin, ei siitä voi syyttää kuin itseään -kukas käski syödä, paisua ja rasvoittua?

Vilkaisu peiliin.

Tässä minä, 20kg painavampana kuin ennen esikoista. Suihkussa kävin eilenaamulla, hampaat pesin reilusti vuorokausi sitten. Iltapäivällä vedin vaan tukan ponnarille ja pipon päähän lähtiessäni kauppaan. Meikannut olen viimeksi lähtiessäni Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana olen ostanut kolmet housut -äitiysmallistosta tietysti, sekä kaksi imetyspaitaa ja neljät imetysliivit. Syksyllä veljeni häihin hankin pitkän hameen -sellaisen minkälaisia lihavat ihmiset käyttävät- sekä 3/4-osa hihaisen paidan xl-mallistosta. Niin, ja olen ostanut myös kolmet pikkari Seppälästä, kun narustringit kaivautuivat läskimakkaroiden väliin.

Pukeudun edelleen äitiysvaatteisiin, vaikka pojan syntymästä on jo pian 3kk. Mikään muu ei mahdu päälle. Paitsi yhdet vanhat venyneet housut, jotka nekin ovat jo revenneet haaroista. Ja miehen college-housut, joiden lahkeita pitää kääriä 10cm ettei niihin kompastu.

Olen niin helvetin viehättävä, etten saa edes miestä pidettyä tyytyväisenä. Kiukuttelen lapsille ja murisen koiralle. Kämppäkin on kuin pommin jäljiltä. Lupaan uudelleen ja uudelleen tehdä parannuksen, kunnes huomaan taas vaan kusseeni itseäni silmään. Taidan syödä loput mustikkapiirakasta, vaikka tee onkin jo kylmää.

En jaksa itseäni, en tässä kunnossa.

Tein äsken sen, mikä mielikuvissani kuuluu epätoivoisille keski-ikäisille tädeille. Liityin Kiloklubiin, alan nettilaihduttamaan. Kuulema tavoitteeni on mahdollista saavuttaa, eikä aikaakaan kulu kuin 50 viikkoa! Tästä se lähtee, helmikuuta 2008 odotellessa.