Kyllä mun täytyy olla päästäni vialla. Varasin meille vuoden alusta saunavuoron, perjantai-illaksi kello 18-19. Tänään sitten käytiin ensimmäisen kerran taloyhtiön saunassa – siis minä ainoana aikuisena, ja mukana koko kolmen kopla. Tiesin jo etukäteen, että rentouttava saunahetki on kaukana, vaan silti oli pakko mennä. Noh, lasten kunniaksi täytyy sanoa, että hienostihan se sujui. Ainakin ottaen saunojien kokoonpanon huomioon.
Keskiviikkona hain lapset kesken päivän hoidosta, Ekalle oli noussut lämpöä. Yöllä kuumetta oli varmasti lähempänä neljänkymmenen, vaikka oli illalla lääkkeenkin saanut. Eilisen tietysti sitten vaan makoili, mutta tänään virtaa riitti jo turhankin paljon. Paitsi silloin, kun jokin asia ei mennyt neidin suunnitelmien mukaan. Ji-haa.
Eilen siis paneuduin kuumeisen lapsen kanssa Ikea-ostoksiin. Otin eteisen palapeilistä ylimmän ja alimman rivin pois, tilalle kenkähylly ja naulakko. Ja ylimääräpeilit sitten siihen, mihin alunperin uusia kalusteita suunnittelin. Ei tuo mahdottoman huono ole, mutta.. Vaan, eipä tarvinnut ottaa ovenkarmista (tai ovesta) palaa pois.
Poikien huoneen hyllyyn upotettavat kaapitkin sain toimimaan. Ei tarvinnut kuin kääntää saranoiden vastakappale toisin päin! Hitto mä oon fiksu! Ensin tuskailen vuorokauden kun saranat ei yllä oveen asti, näytän kyhäelmää niin naapurille kuin faijallekin (jotka muuten olivat niinikään sitä mieltä, että jossain on vika), ja alan vasta sitten tavaamaan ohjevihkoa uudestaan läpi. Kaveri tuossa jo kysyikin, että ”ootko varma, että oot kasannut sen oikein?”, ja mä tietty polleana vastasin, että ”No siis TOTTAKAI, kyllä mä nyt aina yhden kaapin osaan kasata, ei sitä VOI kasata väärin!”
Ai miten niin hävettää?
Eilen oli taas puhetta, kuinka toinen aikuinen helpottaisi sitä arjen pyörittämistä. Vaan ennen kuin sille tasolle pääsisi, pitäisi tapailla, treffailla, panna, seurustella, viettää yhteistä aikaa ja suunnitella tulevaisuutta. Ja sitten mun tuurilla löydän joko jonkun, joka keksii kadota jäljettömiin muutaman mesekeskustelun perusteella, tai viimeistään parin kuukauden jälkeen. Tai sitten löydän oman [URL=http://www.city.fi/yhteisot/blogi/message.php?id=83243]Erkin[/URL] ja joudun kohta hakemaan laajennettua lähestymiskieltoa kestettyäni ensin muutaman kuukauden aiheettomia lastensuojeluilmoituksia, autonrengasterrorismia ja tappouhkauksia. Niin houkuttelevalta kuin asia kuulostaakin, taidan silti jättää väliin, kiitos vaan.