Sainpas taas noottia ”kun ei se blogi päivity”. Jostain syystä viimeisimmän viikon on kuitenkin ollut todo-listalla kaikkea muuta kuin koneella istumista -kuten päiväunien nukkumista ja vauvan tissittelyä. Ja totuttelua ajatukseen, että meitä on nyt neljä.
Lapsiluku on kyllä hetkeksi täynnä. Toistan edelleen toiveeni siitä, että vauvakuumeen iskiessä joku humauttaisi mua lekalla takaraivoon. Keskimääräisellä suomalaisella kun taitaa olla ne 1,6lasta, ja mulla on nyt jo kolme -[I]”Eka”, ”Toka”[/I] ja [I]”Vika”[/I]- niin saa luvan kyllä riitää. Vaikken sanokaan, ettei enää koskaan, niin uskallan väittää, ettei enää koskaan [I]yksin.[/I] Ei kait se pelkästään mun tehtäväni ole lisääntyä ja täyttää tämä maa..
Viehättäviä kommenttejakin olen saanut. Isäni, joka kävi maanantaina ensimmäistä kertaa katsomassa Vikaa, totesi heti ovesta päästyään, että ”eihän se sun maha mihinkään ole kadonnut!” Joo, ei olekaan, vaikkakin pienentynyt sentään hieman. Ylimääräistä löysää nahkaa ja lällyä on kuitenkin senverran, että olen suunnitellut eteisen kokovartalopeilin peittämistä -sen ohi kun joutuu kulkemaan aina mm suihkusta tullessaan…
Ekan synnyttyä mahduin parin viikon kuluttua niihin housuihin, jotka oli olleet käytössä ennen raskautta. Tällä kertaa siitä ei taida olla edes toiveita, vaikka toisen ja kolmannen raskauden välissä käytin lähinnä äitiysvaatteita.. No, tavoitteita täytyy kuitenkin olla, joten miten olisi kesäkuntoon-projekti? Vaikka vuodelle 2010? Matkaa kun olisi kuitenkin reilun 30kg..
Tulokas vaikuttaa varsin perusrauhalliselta ja -tyytyväiseltä tapaukselta, joka ei pienistä hätkähdä. Rytmikin on -ainakin näin aluksi- varsin sopiva, yöt nukutaan ja päivisin seurustellaan. Tissi maistuu ja paino nousee, tiistaina ensimmäisessä punnituksessa oli jo 4610g, sairaalasta lähtiessä painoi 4318g. Siis kolmessa päivässä 300g, ja ohi syntymäpainostakin jo! Onkohan tuokin niissä geeneissä? ”Nopean painonnousun takaavat geenit”? Ja kaikkea muuta kuin kevytmaitoa tarjolla.
Esikoinenhan mulla on varsinainen prinsessa, hoikka ja pitkäraajainen. Toinen on tullut enemmän äitiinsä, rakenteeltaan huomattavasti jämäkämpi ja makkaraisempi. Tämä viimeinen näyttää olevan ruumiiinrakenteeltaan enemmän isosiskonsa (ja ehkä isänsäkin) kaltainen, ja vaikka painoi syntyessään enemmän kuin veljensä, on silti huomattavasti ”sirompi”, jos tuon kokoisesta vauvasta voi niin sanoa.
Huomenna on broidin kesäjuhlat. Luvassa rokkibändi ja kaikki! Vieraita tulossa suunnilleen 60, ja jostain syystä tarjottavien väsääminen sysättiin taas mun harteilleni. Tälle päivälle olen leiponut 2pellillistä mokkapaloja ja 5pellillistä korvapuusteja. Huomisaamulle jäi vielä sämpylöiden tekeminen, ne kun ovat parhaimmillaan tuoreina. Lähipiiri on ollut luvattoman huolissaan mun leipomisestani, [I]”ettet vaan rasittaisi itseäsi liikaa, synnytyksestä on vasta viikko!”[/I] Rupesin sitten miettimään, mitä olen edellisiltä lapsilta tehnyt viikon kuluttua synnytyksistä. Ekalta muistan ainakin lenkkeilleeni koiran kanssa jo varsin reippaastikin, vaikken juoksemisesta olekaan ihan varma. Toka syntyi viikkoa ennen joulua, ja aattona meillä oli sitten sukua syömässä, eli olen kokkaillut joululounaan 1viikkoisen ja 1,5-vuotiaan avustamana. Joten jos mä tässä nyt muutaman taikinan vaivaan, niin ei pitäisi kyllä antaa aihetta huoleen.
Kaikenkaikkiaan elämä vauvan kanssa on lähtenyt rullaamaan varsin mukavasti. Tokan uhmaikä tosin on parhaimmillaan, ja Eka koettelee hermoja muuten vaan. Mutta silti ollaan vielä koko porukka hengissä! Isoin kiitos siitä kyllä kuuluu mummolle, jonka kesäloma on palanut mun lapsia lähes täysipäiväisesti hoitaen. (Hävettää!) Vaikka oltaisiin ehkä pärjättykin ilman ylimääräistä silmä- ja käsiparia, on kolmen pienen kanssa puuhailu kuitenkin huomattavasti helpompaa -ja vähemmän hermoja raastavaa- kahden osallistuvan aikuisen voimin. Varsinkin, kun Vika roikkuu koko ajan tississä kiinni ja Tokaa ei voi päästää silmistä hetkeksikään.