Mä en oo ikinä hukannut tavaroitani. Vaikka olisin ollut miten helvetin päissäni tahansa, niin aina oon jotenkin onnistunut pitämään tallessa niin kännykän, avaimet kuin lompakonkin. Joten joskushan sen tuurin pitää katketa – kaiken lisäksi vielä selvin päin.
Käytiin ipanoiden kanssa iltakävelyllä kylällä, ostettiin glögiä ja syötiin hampurilaiset. Koko kotimatkan Eka [I]ulvoi[/I] suoraa kurkkua, mikään ei ollut hyvin. Kysyin kaupasta lähtiessä, että ”käveletkö, vai tuletko seisomalaudalle?” Neiti ilmoitti, että haluaisi mieluummin istua vaunuissa vauvan vieressä. Toka lupautui sitten luovuttamaan paikkansa, seisomalautapaikkaa vastaan. Ja siitähän Eka vasta riemastuikin! Alkoi järkyttävä ulina siitä, kuinka haluaisi olla seisomalaudalla.
Yritin selittää hysteeriselle kolmivuotiaalle, että nyt on Tokan vuoro, kun kerran sille jo luvattiin, ja että hältä kysyttiin kyllä, mutta halusi mieluummin vaunuihin, ja että pääsee sitten seuraavalla kerralla seisomalaudalle, ja.. Noh, taisi tuo kilometrin verran roikkua vuoroin vaunuissa ja vuoroin mun lahkeessani kiinni, kiljumisen hiljentymättä hetkeksikään. Viimeiset 500metriä istui sitten vaunuissa, muistaen aina välillä niiskuttaa, kuinka olisi halunnut seisomalaudalle.
Päästiin vihdoin kotiin, pinna aavistuksen tiukalla, ja aloin ottamaan tavaroita sisälle. Paitsi ettei ollut mitään otettavaa. Olin jättänyt laukkuni kauppaan, ja sen mukana tietysti myös lompakon. Hukassa oli siis pankkikortti, pari Mastercardia, finnivisa, ajokortti, opiskelijakortit, bussilippu, aseenkantoluvat, etukortit, koko porukan Kela-kortit, lasten valokuvat…. Siis käytännössä kaikki mahdollinen.
Avaimet olivat onneksi mulla taskussa, ja puhelin roikkui kaulapussukassaan. Ei muuta, kuin pikainen kauppakeskuksen puhelinnumeron googletus, ja soittamaan perään. Koska kukaan ei ollut palauttanut laukkua infoon, vaikka matkassakin oli kestänyt varmaan sen puoli tuntia, päätin pikaisesti kuolettaa kaikki kortit. Pienempi paha hankkia niitä uudestaan kuin maksella jonkun vähemmän rehellisen kanssaihmisen joulushoppailuja.
Laukku lopulta kuitenkin löytyi, ja ilmeisesti sisältökin on tallella. Täytyy sitten pyhien jälkeen käydä pankkikierros ja tilailla uusia maksuvälineitä. Siihen asti ei tarvitse kuvitellakaan käyttävänsä rahaa – konttorit kun ovat kiinni, ja automaatista ei suljetulla kortilla saa rahaa. Onneksi päästään sukulaisten hoiviin ja valmiiden joulupöytien ääreen, ei tarvitse pelätä ainakaan nälkäkuolemaa.