[I]”Jaahas, vertahan sieltä punkteeraamalla tulee. Se on sitten kuus viikkoa saikkua.”[/I]
Lähdettiin aamulla ipanoiden kanssa [URL=http://www.hennola.net/wb/pages/laskiaisrieha.php]laskiaisriehaan.[/URL] Oltiin paikalla puoli yhdentoista aikaan, ja saatiin viimeiset pellolle tehdyt parkkipaikat – viereinen auto joutui ajamaan jo hankeen. Ja jäi jumiin. Naapurin MS oli mestoilla myös, ja tietysti autettiin työntämään autoa hangesta. Tuupattiin oikein urakalla, ja seuraava mielikuva mulla on siitä, kuinka kieriskelen maassa hokien ”vitunvitunvittu!”
On mulla ennenkin mennyt polvilumpio pois paikoiltaan, vaan yleensä se on vaan muljahtanut ja palautunut sitten paikoilleen. Ja edellisestä muljahduskerrastakin on jo lähemmäs vuosikymmenen. Nyt palautuminen vaati jo vähän enemmän kiroilua ja kieriskelyä. Onneksi kuitenkin meni itsestään paikoilleen.
Lumipenkassa istuen soitin mummolle, että tulisi ajamaan auton pois, pääsisin kotiin lepuuttamaan jalkaa. Eläinten katselut kun päätin jättää suosiolla väliin. Turvotus kuitenkin paheni sitä tahtia, että lopulta lähdin paikalta ambulanssilla Lohjan päivystykseen – kunhan se lanssi oli ensin hinattu traktorilla irti lumihangesta. Jostain syystä mua ei enää pyydetty työntämään. Vauva reissasi tietysti tissien mukana, mutta onneksi isot pääsivät mummolaan hoitoon.
Lääkäri halusi välttämättä punkteerata – ja vertahan sieltä tuli, ihan reilusti. Röntgenkuvissa ei onneksi näkynyt mitään isompaa vikaa, mutta kyllä sitä on jo tässäkin tarpeeksi. Kamerakin oli mukana – sen sijaan, että otin kuvia lapsista eläinten kanssa, sainkin kuvia Vikasta syömässä kylmäpussia sairaalasängyllä.
[LAINAUS Hoitolinja] 3 vkoa ortoosi 0-30 astetta, osavaraus ja reisilihaksen jumppa; seuraavat 3 vko ortoosi 0-60 astetta, varausta voi lisätä, reisijumppa jatkuu. kipuun panadol forte. LAS:n päivystäjä suositellut Laurinin projektioiden ottamista rtg:ssä ja paperikons. kir:lle. Pt jää kuitenkin vielä miettimään haluaako leikkausta.[/LAINAUS]
Seuraavat kuusi viikkoa siis hypin keppien kanssa, käytän polvitukea suoraan helvetistä, ja yritän jumpata välttääkseni leikkauksen. Siinä sivussa hoidan lapset, käyn kaupassa, siivoan ja laitan ruoat. Opettelen uusia tapoja, kuten vessassa istumisen jalka suorana. Torstain kuorma-autoinssin saan unohtaa saman tien, kuten myös meidän ”talvilomareissun” pohjoiseen. Ja kaiken huipuksi Toka alkoi taas nyt illalla oksentamaan. Eipä ole riemulla rajaa.
EDIT: Se tärkein asia meinasi unohtua; työnnetty auto muuten lähti siitä hangesta!