Elinen meni taas prinsessan kanssa touhutessa. Kymmenen aikaan lähdettiin vauvakaverin luo aamuteelle, ja sitten reipas, parin tunnin kävelylenkki. Tosin parin kaupan ja yhden jätskikiskan kautta, mutta kuitenkin.
Yhden aikaan käveltiin kotiin päin, joten laitoin neidin nukkumaan. Juoruttiin, joten puoli kahdelta vasta oltiin kotona. Tietty mies päästi koiran JUST silloin pihalle, ja lapsi heräsi. Ja just, kun olin saamassa hänet uudestaan nukahtamaan, niin T ilmestyi pihalle. Ilmoittamatta.
Tällä kertaa ei -ihme kyllä- tullut kommenttia ulkonäöstäni, mutta mua alkoi silti oikeasti ottamaan päähän. Viimekerralla kun nähtiin, niin haukuin kaikki jotka eivät osaa ilmoittaa tulostaan, meilläkun on omaakin elämää. Mutta oli silti päättänyt kokeilla, että ”mitä tapahtuu jos tulee ilmoittamatta..” Kun puhelimestakin on saldo loppu!
Huomasi kyllä, etten kovasti ilahtunut, varsinkaan kun ei suostunut uskomaan, että yritän saada neidin nukahtamaan. Tuli kurkkimaan vaunuihin, ja totesi että ”sillähän on silmät ihan auki!” Olihan sillä, varsinkin sen jälkeen. Eikä nukkumista tarvinnut enää edes ajatella.
Onneksi ei viipynyt kauaa, en viitsinyt edes juotavaa tarjota. Heti kolmen jälkeen lähdettiin kaupunkiin, käyttämään autoa pajalla, ja miestä lääkärissä. Niiden väliin kun jäi sopivasti aikaa, niin päätettiin käydä kiinalaisessa syömässä. Neitikin sai ensimmäistä kertaa oman ruoka-annoksen listalta, eikä ollut omien eväiden varassa! Hyvin näyttivät kana ja kasvikset maistuvan, riisin kera tietysti. Jälkiruokalistalta löytyi ”Frteerattua banaalia ja jäätelöä”. Ei saatu selville, mitä tuo banaali oikein sisältää, vaan jätettiin suosiolla syömättä.
Kaupan kautta kotiin ja iltapuuhiin. Prinsessa tosin meni nukkumaan vasta puol kymmenen jälkeen, ja mä melkein heti perässä. Mies jäi vielä katsomaan telkkaria, ens yöksi menee taas töihin.
Aamuulla neiti oli tikkana pystyssä puoli seitsemältä. Mä kun olen vakaasti sitä mieltä, ettei ennen kymmentä nukahtanut lapsi herää niin aikaisin, niin nukutin uudelleen. Pääsin just takaisin sänkyyn, kun koira keksi, että ”PAKKO päästä pihalla JUST NYT” ja neiti tietysti pompppasi ylös samantien.
Heitin koiran olohuoneen puolelle, ja aloitin hyssyttämisen uudelleen. Vaan eihän tuo meidän koirahullu tehnyt muuta, kuin yritti kurkkia dobsun perään, jutteli, kiljui ja itki. Lopulta voitin tahtojen taistelun, ja puoli kahdeksalta pääsin vihdoin käyttämään haukun pihalla.
Ja turhahan se enää oli mennä nukkumaan, joten vein roskat, tyhjensin astiat koneesta ja keitin puuron valmiiksi itselleni ja lapselle. Ehkä pyykkihuolto olisi vielä sellaista hiljaista tekemistä, jonka voisi suorittaa muiden nukkuessa. Tänään lupasivat NIIN ihanaa ilmaa, että on varmaan pakko lähteä eväsretkelle. Ajateltiin käydä Stockan kautta, patokia, juustoja, hedelmiä… Harmi ettei voi ottaa evääksi pullollista hyvää viiniä…