Ennen värin lätkimisen aloittamista sain ammattilaiselta hyviä vinkkejä, kuinka maalaus tapahtuu, mutta muutama asia jäi hältäkin mainitsematta. Onneksi olen hyvä oppimaan asioita kantapään kautta.
* Keskimääräistä persevämmän maalarin kannattaa nurkassa varoa sitä hetkeä aiemmin maalaamaansa seinää.
* Siitä vastamaalatusta seinästä ei kannata ottaa tukea kumarrellakseen. Myöskään otsaa ei kannata nojata siihen.
* Oviaukon maalaus edellyttää leveiden harteiden huomioimista ainakin niin kauan, kun maali on märkää.
* Siitä lattialle levitetystä muovista ei ole juurikaan hyötyä, mikäli maalari tallustelee maalisilla jaloilla muuallakin kuin sen päällä.
* Tikkailta alas peruuttaessa kannattaa varmistaa, ettei alla ole avonaista maalipurkkia.
* Verhot kannattaa ottaa alas [I]ennen[/I] seinän maalaamista.
* Maaliroiskeet kannattaa pyyhkäistä lattialta pois mahdollisimman pian. Paitsi jos haluaa viettää seuraavan päivän rattoisasti niitä muovimatosta raaputellen.
* Se telan jatkovarsi on näppärä apu. Kannattaa kuitenkin huomata, että sillä toisella päällä ylettää mainiosti huitomaan myös lamppuja, kynttilälyhtyjä, ikkunoita ja pöydällä lojuvia tavaroita.
Seinien lisäksi oon onnistunut maalaamaan lattiaa, kattoa, kaappeja ja verhoja. Kylppärin lattia on mielenkiintoisen laikukas (lähinnä valkoista ja vihreää, mutta myös aavistus vaaleanpunaista. Sinisellä pohjalla, tietysti.) ja lavuaarikin näyttää vaihtaneen väriä. Maalia löytyy kännykästä, läppäristä, teemukista ja vaatteista. Hiuksista ja ihosta (lasten mielestä on hillittömän hauskaa, kun äidillä on vihreät varpaat ja valkotäpläiset jalkapohjat.) Ja vauvasta, vaikken käsitäkään kuinka sitä siihenkin eksyi.
Maalausoperaatio on kaikesta huolimatta varsin hyvällä mallilla. Ekan huone on kunnossa, sain sinne tänään jo hyllyt ja lamputkin takaisin seinille. Vaaleanpunainen sävy on kuin suoraan sellaisista vaaleanpunaisista sienikarkeista! Poikien huoneesta täytyy se vihreä seinä maalata vielä toistamiseen, valkoiset seinät saavat kelvata noin. Keittiö on maalauksen osalta valmis. Mun makkarista täytyy maalata vielä ikkunan ympärys valkoisella, sekä tietysti se [I]oranssi[/I] seinä kokonaisuudessaan. Hieman jännittää, miltä tuo sävy mahtaa näyttää peittäessään koko seinäpinta-alan..
Tää on kyllä yks sinkkuuden ehdottomasti parhaista puolista. Saan toteuttaa tuollaiset hullutkin ideat ilman, että kukaan niihin puuttuu tai tulee neuvomaan. Voi asennoitua siihen, että tekee alusta loppuun itse, eikä tarvitse kuunnella ”katotaan sitten joskus” tai ”en mä nyt jaksa” -juttuja apua pyytäessään.
Ensi viikolla sitten jatkuu operaatio, niin hullu en sentään ole että alkaisin noiden isompien lasten kanssa maalaamaan.
EDIT: Siitä ”sinkkuäidille sulhanen” -matskusta oon sitten kuullut jo ihan riittävästi.