Viimeyönä vauva kitisi. Vedin peiton paremmmin päälle ja tuuppasin tissin suuhun sen ihmeemmin ajattelematta, kun kerran nukkui siinä mun vieressäni sängyllä. Ilmeisesti oli edellisestä syöttökerrasta siihen jäänyt. Muistan ajatelleeni, että ”ei sillä tainnutkaan olla nälkä kun ei kerran ala syömään”, mutta kun kerran hiljeni kuitenkin, niin nukahdin saman tien uudestaan.
Jossain vaiheessa sitten havahduin, ja ajattelin nostaa Vikan omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Siirsin peiton syrjään, hapuilin pimeässä vauvaa syliin, ja kummastelin erikoisen tuntuista yöpukua, Vikalla kun yleensä on unipussi öisin..
Paino se paljasti. Siinä vaiheessa, kun nostin ”vauvan” sängyltä, tajusin vieressäni nukkuneen Hylkimö-nimisen pehmohylkeen. Sen ainoan unikaverin, joka on pysynyt samana viimeiset, öh, 23vuotta. Ei mikään ihme, ettei napannut tissistä kiinni. Mutta toisaalta, eipä myöskään itkenyt.
Vika nukkui tyytyväisenä kehdossaan, ei ollut syönyt kertaakaan sitten nukkumaanmenon. Joku pieni unikitinä vaan oli ollut, joka rauhoittui itsestään.
Ehkä ihan hyvä, ettei mulla oo miestä täällä, ties mitä keksin seuraavaksi unenpöpperössä tehdä.