Se oli sitten ensilumi kun satoi tänään. Tai noh, tulihan se yksi päivä räntää jo ennen syyslomaa, mutta suli samantien pois. Neiti on ollut aivan innoissaan, vaikkei lunta olekaan kuin sen verran että maa niukasti jäi valkoiseksi. Olisi pitänyt jo tehdä lumiukko, ja kaivaa kelkkaa, pulkkaa ja lumilapiota esille. Äitiä lähinnä ahdistaa ajatus talvivaatteiden hankkimisesta ja nastarenkaiden vaihtamisesta fillariin.
Tällä viikolla olen ahdistunut myös monista ihmisistä. Mukaanlukien erään sukulaisen sekä yhden naapurin. Kyllä olisi taas turkinhihalle käyttöä!
Juniori paukautti mua päällään. Naamaan tietty. Ja koska mulla oli lasit päässä, osui niiden alareuna sopivasti poskipäähän. ”Silmä mustana” voi olla aavistuksen liioittelua, mutta ainakin osa naamasta on punainen ja turvoksissa. Valitettavasti talouteemme ei kuulu miestä jota syyttää asiasta.
Lisäksi onnistuin jumittamaan itseni totaalisesti. Jossain rintarangan ja selän välillä sellainen lukko, että rintaan pistää ja hengittäminen sattuu. Ja selän puolella sama juttu, vasemman lavan takana. Täytyy yrittää taas venytellä, ja nukkua kerrankin oikeassa asennossa.
Mielenkiintoinen tilanne oli illalla, kun tultiin lasten kanssa pihalle ja siirsin kuistilla olevia vaunuja. Niin eiköhän jostain sieltä välistä kipittänyt hiiri! Kun ottaa huomioon, että oltiin oltu vaunujen kanssa liikkeellä vain paria tuntia aiemmin, niin oli melko uhkarohkea jyrsijä. Livahti sitten piiloon portaan alle, enkä enää nähnyt vipeltäjää uudestaan. Täytynee hankkia jonkinlainen loukku tuonne ulkovarastoon, siellä kun on aika paljon tavaraa jonka ei tarvitse tulla järsityksi.
Jotain hyvääkin, kuitenkin. Käytiin tänään mummolassa syömässä, lanttulaatikkoa ja savustettua lammasta. Oon muutenkin ollut jopa yllättävän hyvällä tuulella nyt muutaman päivän, mutta ehkä se johtuu vaan siitä, ettei ole ketään kelle kiukutella.