Tänään tein pakkohankinnan. Nimittäin portin ulko-oven eteen. Viimeksi aamulla neiti löytyi konttaamasta märältä pihanurmikolta, hiekkalapio hampaissa. Ja kun alasti kipaisin pientä hakemaan sisälle, niin koirakin -joka ei yleensä kuistilta mihinkään lähde- keksi käydä pissalla. Onneksi tottelee paremmin kuin lapsi, ja tuli ensimmäisestä ärähdyksestä takaisin.
Eilen käveltiin ihan urakalla, käytiin tuolla pidemmällä olevassa kaupassa vaunuttelemassa, ja illalla vielä lenkitin koiran. Juostiinkin pitkästä aikaa! Lenkin päätteeksi päästin koiran uimaan, ja siitähän se riemu repesi. Ensin ei meinannut nousta vedestä ollenkaan, ja vielä sisälläkin otti dobberihepuleita kun oli ollut NIIN hauskaa pulikoida!
Aamulla en olisi jaksanut millään nousta, mutta oli pakko kun mies lähti aikaiseen aamuun jo paljon aiemmin. Ensimmäiset pari tuntia puoliksi torkuin sohvalla, kunnes raahauduin suihkuun ja päätin lähteä kaupunkiin.
Käveltiin bussipysäkille vanhasta muistista, mutta sitten selvisikin, että kesäaikataulun mukaan busseja menee puoliltapäivin vain kerran tunnissa. Ja TIETYSTI se edellinen oli just mennyt. Vaunuteltiin siis toiselle puolelle kylää, ja siltikin saatiin vielä odotella seuraavaa, luonnollisestikin myöhässä olevaa vuoroa.
Päästiin kuitenkin keskustaan, vaihdettiin bussia ja jatkettiin matkaa Lastentarvikkeeseen. Sieltä sitten retuutin ison porttilaatikon takaisin keskustaan, kun mies lupasi että päästään autokyydillä takaisin kotiin. Ehdittiin käydä tytön kummitädin kanssa sopivasti kahvilla, ja sitten kaupan kautta ruoan laittoon.
Iltaruoan jälkeen lähdin koiran kanssa pihalle. Meinasi pojalla olla hieman virtaa, joten reippailtiin melkein tunti. Heti alkumatkasta tuli vastaan tuossa lähellä asuva sekarotuinen Igor-koira, jota meidän dobsu inhoaa aivan sydämensä pohjasta. Eikä syyttä, Igor on usein vapaana aitaamattomalla pihallaan, ja pari kertaa käynyt tosi raukkamaisesti meidän koiran päälle kun ollaan kuljettu ohi. Joten koira nosti hännästäänkin kaikki karvat pystyyn, mutta seurasi silti kiltisti.
Seuraavan ohitettavan kohdalla tunsin taas ylpeyttä, kun toinen koira reutoi hihnassa ja HAUKKUI, mutta meidän koira vilkaisi vaan ja jatkoi matkaansa löysässä hihnassa. Just sen näkäisenä, että ”tuohon karvapalloon ei viitsi tuhlata aikaa…”
Mies laittoi tytön jo kahdeksan jälkeen nukkumaan, ja meni itsekin samalla sänkyyn. Mulla odottaa pyykit koneessa, että laittaisin ne kuivumaan, ja sitten taitaa olla syytä painua makkariin. Huomenna voisi taas lenkkeillä reippaasti, ja valmistautua henkisesti grilliherkkujen syöntiin.
EDIT: Niin, ja tytön toinen kummisetä kävi eilen kahvilla. Ei ole nähnyt prinsessaa ristiäisten jälkeen kuin kerran pikaisesti, joten tietysti neiti otti HILLITTÄMÄN vierastushepulin. Noh, eihän kyseessä kyllä olekaan mikään kovin kaunis mies..
Erehdyin tekemään vieraalle kahviherkuksi viallista marjapiirakkaa. Ja harvinaisen nolo vika olikin taas, piirakka nimittäin loppui melkein heti, vaikka kuvittelinkin leiponeeni ison satsin! Isäntä tosin auttoi melko antaumuksellisesti, silläkin saattoi olla osuutta asiaan.