Näin unta, että vauva nukkui mun vieressä sängyllä. Olin ihan varma että hän siitä tippuu, joten pidin tiukasti kiinni ja vedin peittoa päälle.. Kunnes jossain vaiheessa huomasin, että halasin pää isännän tyynyllä nukkuvaa koiraa, ja neiti oli turvallisesti omassa sängyssään..
Tuli hieman kummallinen olo, lapsi kun on nukkunut aina pinnasängyssä ellen ole tissittelyyn nukahtanut.. Enkä mä ole kahteen kuukauteen edes imettänyt öisin!
Aamulla otin tytön mukaan kylppäriin kun kävin suihkussa, yleensä leikkii kiltisti matolla sen aikaa. Tietty tänään, kun huuhdoin hoitoainetta tukastani, tunsin kuinka joku kiipeää mun jalkaa vasten seisomaan.. Prinsessahan se siinä, kaikki vaatteet ja vaippa päällä, tukevasti suikun alla.. Ei muuta kuin tytöltäkin kledjut veke, ja pesulle. Kehen lie lapsi tullut, kun tykkää oleilla lämpimässä suikussa..? Kylpypäivä olisi ollut tänään muutenkin, joten ei suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan.
Tänään oli vauvatapaaminen, mutta jo menomatkalla bussissa alkoi tekemään mieli siideriä. Mulla, joka ei edes juo! Fantasioin lämpimästä auringonpaisteesta, kylmästä siideristä, ja terassista jolta katsella ohikulkevia maisemia.. Kumma miten pari aurinkoisempaa päivää synkän talven jälkeen saa mielen iloiseksi ja olon keväiseksi!
En kuitenkaan sortunut ryyppäämiseen, vaan mentiin kiltisti mammajuoruamaan. Tosin käväistiin vaan pikaisesti, kahdelta jo tavattiin tytön kummitäti kaupungilla. Ja puol kolmelta oli sovittu toiset treffit, istuttiin kaverin kanssa Bar B:ssä, enkä edelleenkään langennut alkoholiin. Vanilijapullaan ja kuumaan kaakaoon (kermavaahdolla) kylläkin.
Tyttö nukahti vaunuihin, joten käytettiin tilanne hyödyksi ja kierreltiin kauppoja. Itse en tosin ostanut kuin vauvalle d-vitamiinitippoja, mutta oli pitkästä aikaa mukava shoppailla naisseurassa.
Ennen viittä anoppi soitti, kyseli onko J töissä kun ei oo vastannut koko päivänä puhelimeen. Meidän terrierimme Källi, joka asustelee anopin luona, oli ottanut yhteen naapurin karhukoiran kanssa, ja oli tietysti verillä. Lupasin mennä tarkistamaan tilanteen mikäli isäntä ei vastaa puhelimeen.
Ja niinhän siinä just kävi, yritin varmaan kymmenen kertaa soittaa reilun tunnin aikana, mutta kukaan ei vastannut. Jäätiin siis tytön kanssa bussista pari kilsaa aiemmin, ja käveltin mummulaan. Tietty J sitten soitti just silloin takaisin, kun jo oltiin siellä.
Onneksi reikä ei kuitenkaan ollut paha, kulmahammas vaan uponnut niskanahkaan. Eläinlääkärireissulta vältyttiin, ainakin toistaiseksi. Tietty jos haava pääsee tulehtumaan, on tilanne eri. Ahkeraa puhdistamista vaan nyt.
Mummulasta lenkkeiltiin kotiin, tyttö oli pitkästä aikaa hereillä kun juoksin vaunujen kanssa. Hymy leveni sitä mukaa kun vauhti kiihtyi, ja kun juoksin täysiä niin neitikin kiljui riemusta. Hauska vauva. Harmi vaan ettei äidin kunto kestä kovin pitkää juoksua..
Isäntä keksi tuossa ennen töihinlähtöään, ettei meillä ole leipää. Eikä siis hälle eväitä. Mä tietty kiltisti leivoin teeleipää, vaikka aamulla nimenomaan kysyin, että tartteeko kaupasta jotain, ja meillä kuulema oli kaikkea.. Noh, tuore leipähän on tietty hyvää, syön sitä itsekin. Huonoa vaan että samalla uunin lämmiyksellä tein myös suklaamuffinseja.. Kirahvin perseeseen meni taas mun terveellinen elämä!
Tyttö ei edelleenkään syö. Aamulla puuroa, välipalaksi hedelmäsosetta, ja iltapalaksi puuroa. Ja koko vuorokauden aikana tissiä kolmesti. Toivottavasti jossain vaiheessa tajuaa aloittaa ruokailun uudestaan, väkisin en kuitenkaan ala lasta syöttämään.
Pitäisi ripustaa harsot kuivumaan. Laiskottaa. Tänään ainakin menen ajoissa nukkumaan.