Lähdettiin eilen shoppailemaan Selloon. Ei sillä, että oltaisiin erityisesti tarvittu mitään, tai että olisi ollut edes rahaa, vaan kun ei kotonakaan jaksanut olla.. Tai oikeastaan, vauvalle piti ostaa pari bodya ja collagepukua, mä kun fiksuna laitoin kaikki vaatteet kiertoon siinä vaiheessa kun vuosi sitten muutettiin..
Kesäsunnuntaisinhan kaupat on tunnetusti yhdeksään asti auki, joten voi käyttää koko päivän shoppailuun. Vaan suurin osa Sellon kaupoista menikin kiinni jo kuudelta, vaikka itse kauppakeskus pitikin ovensa avoinna! Ja mehän tietysti oltiin paikalla just sopivasti vähän ennen kuutta, niin ettei mitään ehditty hankkimaan. Hienoa.
Tänään ollaan taas palattu normaaliarkeen. Maanantai on ehdottomasti viikon paras päivä, kun saa lapset viedä hoitoon! Ja rankan viikonlopun jälkeen kieltämättä taas kaipasikin lepoa, otin heti aamusta neljän tunnin päikkärit ja silti olen melkoisen sänkyvalmista kamaa jo tässä vaiheessa iltaa. Täytyy suunnata nukkumaan heti, kunhan saa lapset nuijittua tajuttomiksi.
Siihen viikonloppuna tyhjentyneeseen asuntoon näyttää muuttavan jo uutta porukkaa sisään. Ihan komeita nuoria miehiä oli kantamassa tavaroita pitkin päivää! Ehdin jo tuskailla valinnan vaikeutta, mutta sekin ratkesi sillä, että tuossa illalla paikalle ilmestyi myös pari nuorta naista, sekä yksi keski-ikäinen rouvashenkilö koiransa kanssa. Joten mun tuurilla ei tartte alkaa miettimään kenet uusista naapureista tässä iskee itselleen.
Saatiin tutulta perheeltä kassillinen vaatteita ja hoitopöytäkin. Kummallakaan vanhemmalla lapsella ei sellaista ole ollut, vaan eipä meillä edelliseen kämppään olisi mahtunutkaan. Tuosta puuttuu takaseinänä toimiva levy, vaan onneksi isoveli lupasi sellaisen siihen sirkkelöidä että pysyy tukevammin pystyssä koko hökötys. Meinasin jo, että laitan vaan jotkut rimat siihen ristiin, vaan levy on kuulema parempi, ja ”sellaista on tuossa kuistilla ihan joutilaana.” Nyt on vaan opettelun paikka että muistaa kyseistä pöytää käyttää, eikä aina vaihda vaippoja sylissä tai sängyllä.
Huomenna meen heti aamusta vyöhyketerapiaan, terapeutti oli ihan kummissaan aamulla kun soitin sille, ja sanoin olevani edelleen yhtenä kappaleena. Luottaa kuulema vahvasti siihen, että huomenna saadaan vauva liikkeelle, mutta itse en jaksa olla ihan yhtä toiveikas. Varovaisesti positiivinen riittäköön toistaiseksi. Mutta mikäs tuolla olisi syntyessä, kaikki alkaa olla jo valmiina (paitsi ne collegepuvut ja bodyt joita en saanut eilen ostettua, mutta muuten kaappi on kyllä täynnä vaatteita) ja äiti enemmän kuin halukas pääsemään mahasta eroon.