Prinsessa sai synttärilahjaksi eläinkirjan, jossa on erilaisia elukoita hienoina värikuvina. Sitä haluaa usein lukea, varsinkin jos ei keksi muuta tekemistä, ja retuuttaa kirjan sitten tietysti äidille.
Ongelma vaan on se, että neiti tahtoisi jokaisem eläimen sanovan jotain. Kaikkein hauskinta kirjassa on, kun äiti yrittää matkia leijonaa, pulua, kukkoa, karhua tai vaikka vuohta. Ja tietysti tyttö loukkaantuu kovin, jos ”äiti ei tiedä mitä se eläin sanoo”.
Kenguruäänen päätettiin olevan POING-POING, ja kala sanoo PUL-PUL, mutta minkälainen ääni lähtee opossumista tai liskosta? Entä flamingosta, kilpikonnasta, krokotiilista, majavasta, hämähäkistä, kirahvista, sarvikuonosta, pesukarhusta tai etanasta?
Vaikeaa tuo yksivuotiaan viihdyttäminen..
Eilen käytettiin aamu asioiden hoitamiseen. Lähdetiin jo ennen kymmentä kylälle, hain apteekista rautaa (kaikkein pienimmän ja halvimman paketin, reilut 3euroa), täytin vakuutusyhtiössä masuvauvan varausvakuutuksen paperit ja vein isännän siskolle kasatun vauvanvaatepaketin postiin. Valtsusta ei lähtenyt mukaan kuin maitoa, leipää ja kalkkunaa.
Tultiin kotiin puoliltapäivin just kun mies heräili. Tytölle ruoka ja vaunuihin päikkäreille. Itsekin söin ja järjestelin paikkoja, kunnes yhdeltä totesin paremmaksi siirtyä sängyn puolelle.
Kolmelta mies tuli kysymään, että aionko nukkua kauankin? Neiti oli herännyt jo ennen kahta, reilun tunnin unien jälkeen. Pakkohan se oli nousta laittamaan perheelle ruokaa.
Syötiin, ja isäntä meni vuorostaan nukkumaan. Herättelin puoli seitsemän aikaan ja lähdin koiran kanssa lenkille. Ei kävelty kuin reilu puoli tuntia, ja kotiin päästyämme sain kuningasidean; nyt kun pojalta on lenkitetty enimmät virrat pois, voidaan harjoitella pyöräilyä!
Joten koiralle toinen panta kaulaan ja eikun fillarin selkään. Oli melkoisen villi tunne ajella riehakkaan 6-vuotiaan, 45-kiloisen koiran kanssa, joka ei ole IKINÄ juossut pyörän vieressä.. Mutta varovasti kun aloitettiin, koira tiukasti käskyn alla, niin sujui yllättävän hyvin. Ei tosin käyty kuin yhteensä ehkä puoli kilometriä, mutta kuitenkin.
Mies lähti yöksi töihin, mä laitoin tytön ajossa nukkumaan ja löhöilin itsekin. Sänkyyn menin jo ennen yhtätoista, ja yllättävää kyllä sain melkein heti unen.
Aamulla heräiltiin puuoli kahdeksalta, tytöllä oli massu sekaisin. Kun kotona ei tuntunut hällä olevan mikään hyvin, niin lähdettiin yhdeksän jälkeen vaunuttelulenkille. Koska tarkoitusena oli nimenomaan kävellä, eikä käydä kaupassa, niin otin myös koiran mukaan. Takaisintullessa hain tosin Valtsusta maitoa ja torilta porkkanoita.
Aloin tänään pitämään taas ruokapäiväkirjaa. Tuota prinsessaa kun odotin, sain suhteellisen hyvin hillittyä painonnousua sen avulla. Ei tule syötyä läheskään niin paljon herkkuja, kun tietää joutuvansa kirjoittamaan ne ylös! Ja kun kirjaa myös kellonajat, niin tulee syötyä huomattavasti säännöllisemmin.
Tarkoitus olisi myös saada vähintään se 10.000 askelta kasaan päivittäin. En aio kuitenkaan käyttää mittaria kuin ulkona, sisällä kävellyt askeleet saavat olla ekstraa. Tuo meidän aamuinenkin lenkki kerrytti jo yli 8000 askelta!
Nyt neiti nukkuu, anoppi soitti äsken ja kysyi tahdotaanko mansikoita, oli käynyt poimimassa. Tottakai me halutaan, joten sovittiin että tulee iltapäivällä käymään. Miehen saa kohta herättää, jolloin voin alkaa siivoamaan. Tässä välissä ehtisin laittaa pyykit narulle ja uuden koneellisen peseytymään.