..no, nyt ilmestyy, lainakoneen rasittavuudesta huolimatta. Ei tartte enää alkaa siellä pohjoisessa narisemaan, nih.
Mä olen nyt virallisesti tuomittu. Tiistaina tuli käräjäoikeudelta postia; ”puolisot tuomitaan avioeroon.” Olihan tuo jo aikakin, vaan kun ei tahtonut saada jatkohakemusta postiin asti vaikka harkinta-ajan 6kk täyttyi jo joulukuun lopussa..
Vietettiin hiihtolomaa täysihoidossa. Saatiin sellainen tuettu lapsiperheloma, ja oltiin sunnuntaista perjantaihin hotellissa. Harmi vaan, että kaikki ohjelma oli suunnattu kouluikäisille, ja aikuisten ohjelmien ajaksi ei ollut mahdollista saada lapsenvahtia. Joten siellä sitten hengailtiin muutaman neliön hotellihuoneessa – vaati niin äidiltä kuin lapsiltakin todellista urheiuhenkeä. Mutta eipähän tarvinnut tehdä ruokia itse, ja uimaankin päästiin siihen HUIKEAAN 40cm syvään lastenaltaaseen..
Maha on valtava. Siis oikeasti VALTAVA. Sf-mitta vetelee ihan omilla avaruuskäyrillään, ja painokin on noussut taas, öh, ”kiitettävasti”. Ultrassa oli kuitenkin kaikki hyvin, vaavi potkutteli kovin ja sukupuolikin selvisi. Nyt vaan nimipulma on kova, kun kahdella edelliselläkin on kaimoja Suomessa alle 10, niin ei viitsisi tulokastakaan nimetä miksikään peruskalleksi tai -anneliksi.
Viikko sitten jäin virallisesti saikulle, supistelujen vuoksi. Eihän nuo ole vielä montaa kuukautta jatkuneetkaan, kolme vasta. Ja näin luultavasti mennään koko loppuraskaus, äitiysloman alkuun asti.
Opintotuen jouduin luonnollisesti keskeyttämään. Saikusta seuraa karenssia 1+9pv, ja sen jälkeen opiskelija saa sairauspäivärahaa suunnilleen kympin päivässä. Miinus verot. PAITSI että sitä varten olisi pitänyt saada opintotukea viimeiset 4kk, tai muutoin karenssia 55pv. Ja mähän en ehtinyt opiskella kuin 2kk. Joten ota nyt taas tästä selvää saadaanko mistään mitään.
Oma tietokone on edelleen takuuhuollossa, hajosi silloin joulukuun alkupuolella. Väläyttelin liikkeeseen jo kaupan purkua, jonka jälkeen sattumalta saivatkin yhteyden Saksaan -jossa siis ei pitänyt kenenkään puhua englantia ja jonne ei voinut soittaa- ja kuulema viime viikolla piti uuden koneen tulla rikkoontuneen tilalle. Tiistaina sitten myyjäliikkeestä ilmoittivat, että nyt on vihdoin huolto saanut varaosat (!) ja koneen pitäisi periaatteessa olla tällä perjantaina. Saas nähdä. Seuraavan koneen hankin kyllä jostain toisesta liikkeestä, eikä se ole merkiltään Asus.
Juniori on alkanut uhmaamaan. Heräsi eräänä yönä HUUTAMAAN, ei vaan olisi halunnut olla enää sängyssä. Riuhtoi ja kiukutteli, koskea ei olisi saanut, eikä pötköttää voinut. Veti itseään kaarelle jos yritti silitellä. Parin tunnin jälkeen otin jätkän väkisi syliin kun paukutti päätään niin pahasti sängyn laitoihin, että pelkäsin sängyn hajoavan – pää tuntuu olevan niin kovaa tekoa ettei sen rikkoontumisesta ole pelkoa. Yhden vartin pätkän sain sinä yönä nukuttua sängyssäni, muuten torkuin lastenhuoneen lattialla kiukuttelua kuunnellen. Aamulla viiden aikaan pääsin vihdoin omaan huoneeseeni, ja seitsemältä olikin jo kello soimassa. Äidin elämä on sitten ihanaa! Mitäköhän tuostakin tulee, kun reilun vuoden ikäisenä jo ottaa tuollaisia pultteja! (Molemmat lapset on äitiinsä tulleet, väittävät.)
Myös pienimuotoista vipinää on ilmassa. Johtuneeko sitten keväästä vai mistä.. Toivottavasti ei tuo takatalvi iske sillekin puolelle!
Tänään on mummopäivä, olisi tehnyt mieli lähteä ihmisten ilmoille. Vaan kun vaihtoehtoina on lähteä joko pyörällä tai kävellen, ei lumimyräkkä oikein houkuta. Varsinkaan kun tietää, minkalaiset supistukset siitäkin taas saa aikaiseksi. Joten vietän lapsivapaata aikaa kotona maaten, koneella roikkuen ja syöden kaappeja tyhjäksi.
Siivota pitäisi, vaan eipä oikein nappaa. Autoa voisi kysyä lainaksi siksi aikaa kun lapset on mummolassa, mutta mitäköhän silläkin teksisi? Kaupassa pitäisi käydä, ja siinä auto on huomattava helpotus, mutta.. Rahaa on käytettävissä loppukuulle 65e, ja koska seuraavista tuista ei ole varmuutta, niin ei uskalla yhtään vingauttaakaan. Ja meninpä vielä fiksuna varaamaan itselleni ens viikolle kampaaja-ajan jo hyvissä ajoin, ja viikon kuluttua pitäisi lähteä laivallekin (lapset on menossa ensimmäistä kertaa yökylään!).. Kyllä tuntuu taas olo varsin järkevältä!
Vaan eiköhän se taas tästä, kummasti sitä on tähänkin asti selvitty. Huomenna sitten hammaslääkäri -tai suuhygienisti, joka sitten tarvittaessa laittaa lääkärijonoon- ja lauantaina mummolaan syömään maha täyteen.
Tulipa taas sekavaa tekstiä ja turhan paljon, hohhoijaa.