Tää on taas tätä. Oon valvonut eilisaamusta neljästä saakka. Nyt illalla menin saunan jälkeen nukkumaan jo ennen puolta yhtätoista, nukkuakseni ehkä puoli tuntia. Kun heräsin, ei uni enää tullutkaan.
Kaikki paska pyörii päässä. Ja niinhän se on, että kun koiravahdin aikaan päästää synkän ajatuksen mieleensä, se kutsuu kaverinsakin ja kohta niillä on bileet.
En muista ikinä inhonneeni itseäni näin. En saata edes katsoa peiliin. Noh, naama nyt on ihan kohtuullinen, mutta leuoista alaspäin kaikkea muuta. Oma kroppa ällöttää ihan ylipaljon.
Koen olevani epäonnistunt äiti ja huono vaimo. Viimeinen tunti on mennyt pyykkivuorta raivatessa, puhtaita vaippaharsoja viikatessa ja paikkoja järjestellessä. Muut nukkuvat, mutta mä en ansaitse unta -niin paljon on vielä tekemättä.
Kuinkakohan kauan sitä jaksaa itseään rangaista ihan turhaan, ihan turhista asioista?
Tekisi mieli lähteä ulos, juosta paha olo pois ja saada fyysinen kipu henkisen tilalle. Mutta enhän mä mihinkään voi lähteä jos vauva sattuukin tänä yönä tarvitsemaan tissiä tavallista aikaisemmin. Enkä varmaan jaksaisikaan juosta, kaikkine läskeineni. Hah.
Alan jo itsekin huolestua mielenterveydestäni, ja sepäs vasta tilanteessa huolestuttaakin. Oksettaa ja mahakin kramppaa. Ja janottaa.
Mitäköhän mä tällä postauksella taas hain? Sääliä varmaan. Hohhoijaa. Säälittävä emäntä. Täys paska.