Viime päivät ovat olleet oikeastaan ihan mukavia. Aurinko on paistanut sopivasti ja mielikin pysynyt sen mukaisesti positiivisena.
Ollaan joka päivä käyty lenkkeilemässä, ja yhtenä päivänä nähtiin siilikin! Miehellä oli kovin hauskaa illalla, kun demonstroin kuinka siili lyllersi kävelytien reunaa. Musta tulisi kuulema hyvä Stand Up-koomikko, yleisö nauraisi varmasti kun imitoisin eläimiä. Mutta olenhan mä esittänyt koppakuoriastakin jo eskarinäytelmässä!
Tuossa meidän rannassa pesii telkkä-äiti kolmen poikasensa kanssa. Suloisia pieniä pallukoita. Tänäänkin uiskentelivat edestakaisin kun grillattiin hirvipihvejä pihalla, tuli väkisinkin mieleen, että täällä on ihan mukava asua. Ja jos verrataan siihen Suvelan kerrostaloon, jossa asuttiin aiemmin, niin onhan omakotitalo huomattava parannus. Lapsillakin täällä varmasti parempi kasvaa.
Perjantaina olin yön töissä, ei mitään ihmeempiä.
Lauantaiaamuna heräilin puoliltapäivin, lähdettiin koiran ja vauvan kanssa päiväkävelylle. Tiesin pomon olevan töissä, joten käväisin sitä kautta. Ilmoitin sitten, että oon jäämässä marraskuulla äitiyslomalle. Pomo totesi vaan, että ”Mä olenkin kuullut hieman sellaista huhua. Noh, eipä tässä töitä olisikaan kuin heinäkuun loppuun.”
Siis MITÄMITÄ?! Mulle on kyllä koko ajan puhuttu hieman pidemmästä pätkästä duunia, alunperin sovittiin osa-aikaisesta vakipaikasta. Tälläkin hetkellä henkilökuntaa on liian vähän, ja syksyllä ainakin kolme on lähdössä kouluihin.
Täytyy huomenna soittaa liittoon ja tilata liittymispaperit.
Eipä siinä, kun ei tuolla ansaitsemani rahat vaikuta äitiyspäivärahoihin mitenkään. Ja luultavasti joudun jäämään kuitenkin pois jo aiemmin. Mutta periaatteesta nostan kyllä metelin jos alkaa tarvetta ilmenemään.
Kiva asua näinkin pienellä paikkakunnalla kun mikään ei vahingossakaan pysy salassa.
Yön olin taas töissä, oli hieman turhan kiire. Juttujen tasokin vajosi jo yhden aikaan melkoisen alas, ja kuudelta aamulla oli reilusti pakkasella.
Tänään heräsin jo yhdeltätoista, ja koko päivä ollaan touhuttu. Oon pessyt useamman koneellisen pyykkiä, ensimmäiset alkoivat illalla olla jo kuivia kun iltapäivällä nostelin kuistille.
Päivällä neiti vipelsi paljain pyllyin ympäri tonttia samalla, kun mies leikkasi nurmikkoa. Muutenkin ollaan koko perhe vaan nakuiltu, lapsellekaan ei millään raaskinut laittaa vaippaa kuin päiväunien ajaksi. Lenkillä käydessä koira käveli löysällä remmillä vaunujen vieressä koko matkan, oli ilmeisesti silläkin lämmin.
Nyt illalla Artsi tuli käymään, purettiin se järkyttävä ”lautatarha” tuosta keskeltä pihaa. Heti näyttää piha paljon avarammalta, vaikka purkujätteet vielä makaavatkin nurmikolla. Jahka saadaan auto kuntoon, niin viedään surutta peräkärryllä kaatopaikalle koko paska. Ja vähän muutakin roinaa, mitä täällä on riittävästi vielä edellisenkin asukkaan jäljiltä.
Tänään pitäisi mennä aikaisin nukkumaan, en ole päikkäreitäkään ehtinyt ottamaan. Mies on huomisen Stadissa, firman juttuja. Mutta hänen siellä viettämänsä päivä on lyhyempi kuin normaali duunipäivä, joten ei vaikuta meidän arkeen oikeastaan mitenkään.
Mulla on älyttömästi hommia vielä ennen niitä prinsessan synttäreitä. Oon suunnitellut tekeväni joka päivä jotain, vaikkakin suurimmat urakat taitavat onneksi olla tuon pihan kanssa. Ja ikkunoiden pesu, tietysti, vaikka siitä yleensä onnistuneesti lintsaankin.