Viimeyö oli, öh, mielenkiintoinen. Junnu nukahti tissittelyn jälkeen, kiltisti yhdeksän aikaan, mutta neiti vielä pyöri ja höpötteli sängyssään. Ojentauduin siis lastenhuoneen sohvalle odottelemaan esikoisenkin rauhoittumista, ja heräsin siitä hieman ennen kymmentä, niskat jumissa ja käsi puutuneena.
Kömmin unisena ulos pimeästä lastenhuoneesta pimeään käytävään, ja vaikka kompastuinkin matkalla nukensänkyyn, selviydyin silti hengissä. Koiralle ruokaa, pesukone päälle, tiskikone päälle (ai miten niin en ole vielä oikein tottunut rivarielämään?), itselle litra vettä ja sitten sänkyyn. Otin kyllä kirjan mukaan, ajatuksena lukea hetki, mutta koska sängyn päädyssä oleva lamppu ei syttynyt -ilmeisesti jompikumpi lapsista oli [I]taas[/I] nykäissyt johdon seinästä- kaivauduin suosiolla peiton alle.
Yhden aikaan poju rääkäisi, kävin hetken silittelemässä ja uni jatkui. Joskus ennen viittä (katuvalot syttyvät viideltä, eivätkä ne vielä palaneet) kuului lastenhuoneesta taas kitinää, joten raahauduin paikalle. Jätkähän se siellä, pirteänä pystyssä ja tissiä vailla. Koska tarjoilu ei pelaa öisin, kippasin nuoren miehen takaisin pötkölleen. Jonkun aikaa pysyikin, ja ajattelin jo nukahtaneen… Kunnes neiti hiipi viereen ”pissa tuli mun sänkyyn…” Yritä siinä sitten vaihtaa isommalle kuivia housuja, kuivaa lakanaa ja kuivaa vaippaa kun pienempi hyppii pystyyn minkä kerkiää ja HUUTAA kurkku suorana. Lopulta onnistui, tyttö hipsi kiltisti takaisin sänkyynsä ja jossain vaiheessa nukahti uudelleen vaikka junnu protestoikin nukkuma-ajatusta.
Lopulta, klo 6.39, pääsin takaisin omaan sänkyyni. Hetken makoilin jännittyneenä paikoillani, josko joudun takaisin, mutta lopulta uni vei voiton ja heräsin kymmentä yli yhdeksän tytön ”Äiti tuu avaamaan portti”- huutoon. Nuorempi tenava heräsi puolta tuntia myöhemmin, eikä ollut edes mitenkään nälkäinen. Päätin siis lopettaa aamutissittelyt kokonaan, jospa yötkin sitten rauhoittuisi kuin kundin ei tarvitsisi herätä varmuuden vuoksi tarkistamaan ”josko tällä kertaa saisi…” Mutta saa syyttää ihan vaan itseään, mitäs nukkui onnensa ohi, ihan kirjaimellisesti.
Päivä sujui niinikään lastenhuoneen lattialla. Onneksi olotila oli aavistuksen pirteämpi kuin yöllä! Lauleskeltiin, loruiltiin, luettiin ja rakennettiin Dubloilla. Neitikin innostui legoista kun kipattiin koko säkillinen keskelle lattiaa. Kait se on sitten ollut liian hankalaa kaivaa niitä kassista.
Illalla sain hetken hengähdystauon mummon muodossa, joka tuli vahtimaan lapsia. Pääsin autolla eläinkauppaan ja sain saaliiksi kassillisen puruluita, 30kg kuivamuonaa ja peltisen ruokatynnyrin. Pakko oli ostaa isompi satsi nyt kun vielä oli rahaa. Kohta ei taas tiedä mistä sitä alkaisi repimään, perseestään kait (siinä tosiaan onkin mistä ottaa!). Sääli vaan, ettei kysyntä taida kohdata tarjontaa.
Tenavat nukahtivat jo yhdeksän aikaan. Junnukin, vaikka heräsi toisilta päiväuniltaan vasta ennen kuutta! Äidillä ylellinen lepohetki, iso mukillinen kuumaa kaakaota ja epätoivoinen yritys kirjoittaa blogiin. Kohta koira iltapissalle, sitten kirjan kanssa peitonmutkaan. Jospa sitä tänään jaksaisi kontata sängyn alle työntämään lampun töpseli seinään.