Mulla oli kello soimassa kuudelta. Ehtisin käydä suihkussa ja pakata loppuun ennenkuin neiti herää. Just niin.
Puol viis prinsessa pomppas pystyyn, eikä millään nukahtanut uudestaan. Viideltä tuskastuin sänkyyn kummarrellessa vihlovaan selkääni, ja tönäisin miehen hereille. Parikymmentä minuuttia yritti hänkin lasta nukuttaa, heikoin tuloksin. Neiti oli niin väsynyt, että HUUSI jos laski lattialle, ja meinasi nukahtaa syliin mutta itsepäisyyttäään pysyi kuitenkin hereillä.
Tunnin riekkumisen jälkeen puin tytölle haalarin päälle ja heitin kuistille vaunuihin. Varmaan vartin höpötteli itsekseen kunnes nukahti. Sainpahan syödä aamupalan rauhassa.
Tuota vaunuihin siirtämistä ei kyllä oteta tavaksi. Mikä muu aamu tahansa oltaisiin voitu herätäkin aiemmin, mutta en mä väsymystään huutavaa lasta voi lentokoneeseen ottaa, pakko se oli saada nukkumaan! Eivätkä omatkaan hermot olisi kestäneet, neljän tunnin yöunilla, varsinkaan kun ravasin pissalla tunnin välein.
Kroonisen pissahädän olisi voinut lisätä tuohon eiliseen ärsyttävien asioiden listaan.
Nyt pakko tosissaan alkaa jotain tekemäänkin, ettei tule tästäkin hinkkauspäivä, myöhästytään vielä lennolta..