Lainalapsia – kun omat eivät riitä.

Lapsethan tunnetusti rakastavat kuralätäköitä. Ja kun koko päiväkodin piha on yhtä rapakkoa, niin jostain syystä lapsetkin ovat iltaisin melko, öh, ruskeita ja märkiä. No, ei se mitään, haalarit voi pestä, ne ehtivät sopivasti kuivumaan yön aikana.

Paitsi jos pesukone ei toimi.

Tultiin normaalisti illalla kotiin, laitoin koneellisen vaaleita vaatteita peseytymään. Ohjelman loputtua nostin pyykit kuivumaan ja latasin koneen täyteen kuraisia ulkohaalareita, rukkasia ja hattuja. Nostellessani puhtaita haalareita henkareille aloin ihmetellä, miten niistä valuu niin älyttömästi vettä. Päättelin, että linkous ei ole toiminut kunnolla, ja putsasin koneesta varalta sen poistopumpun (vaimikäsenytoli). Haalari koneeseen ja linkous käyntiin.

Eikä tapahdu mitään. Pari kertaa kuuluu sellainen pieni *naps-naps* kuten aina ohjelman alussa, mutta siihen se sitten jäikin. Valot vaan vilkkuivat ja ohjelma sammui. Putsasin pumpun vielä toistamiseen, ei auttanut. Käynnistin huuhteluohjelman ajatellen, että josko sen päätteeksi linkouskin toimisi, ja pyykit eivät voi tulla enää ainakaan märemmiksi. Varsinkaan kun huuhteluohjelmakaan ei suostunut alkamaan. Eikä alkanut mikään muukaan ohjelma. Enkä uskalla itse lähteä konetta purkamaankaan, ja tutkimaan onko jossain joku tukos.

Nostin sitten kaikki vettä tippuvat haalarit suihkuun kuivumaan. Eivät varmasti ehdi kuivaa aamuksi. Tokalle on kyllä varahaalari (tosin päiväkodissa), mutta Ekan molemmat haalarit olivat pesussa. Kiva yrittää kehittää huomiseksi jotain vaatetta lapsille päälle. Täytyy vaan aamulla soittaa huoltomies paikalle. Harmi ettei tuo meidän kiinteistöhuolto hoida kodinkoneongelmia…

Toisaalta jotain tällaista mä odotinkin. Sain just kunnialla maksettua ajoneuvoveron, ensimmäisen osamaksun ja laitoin rahaa jemmaan auton vakuutusta varten. Taloudellinen tilanne näytti loppukuun osalta ihan kohtuulliselta, enkä ole kovasti panikoinut edes kolmen viikon päästä alkavaa kotihoidontukiaikaa. No nyt panikoin. Huomenna tietty tulee vakuutusyhtiöltä päätös etteivät korvaa tuosta polvesta mitään.

Tuollaisia pikkuseikkoja lukuun ottamatta päivä sujui ihan hyvin. Aamulla oltiin kerhossa, mutta pyynnöstä en enää lisää tarjoilemani kakun kuvaa tähän merkintään. Vika nukkui kunnon päiväunet, ja sain itsekin mönkiä peittojen alle!

Illalla Palomies tuli käymään jälkikasvunsa kanssa, ja jätti tytöt tänne lähtiessään hierottavaksi ja treenaamaan. Ilmeisesti mä en sitten olekaan äärettömän huono ihminen kun kerran lapsenvahdiksikin kelpuutetaan. Sain pidettyä koko viisipäisen katraan (7v, 5½v, 3½v, 2v ja 8kk) hengissä nukkumaanmenoaikaan saakka! Melkoinen hulina tietty, mutta meillä oli oikeastaan ihan mukavaakin.

Varsin näppärä tapa hankkia lisää lapsia.