Niinhän siinä sitten kävi, että mä jänistin, ja peruin ne tänpäiväiset treffit. Valvoin lähes koko yön miettien meidän yhteisen tulevaisuuden mahdollisuuksia, ja päädyin pakittamaan nyt hyvissä ajoin. Laitoin uroksen nykyiselle emännälle sähköpostia, jossa kerroin ajatuksistani ja pahoittelin aiheuttamaani ylimääräistä vaivaa.
Kun kyse ei ole siitä, ettenkö mä haluaisi koiraa. Tosissani kaipaan lenkkikaveria (kunnon hikilenkki on mitä parhainta nollaamista, ja sen jälkeen jaksaa taas paremmin lapsiakin), perheenjäsentä, joka piristäisi sillä iloisella hännänheilutuksella silloin, kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Ylipäätään kaikkea sitä, mitä suurisydäminen dobermann voi omistajalleen tarjota. Ja tuo eilen löytämäni tapaus vaikuttaa aivan uskomattoman upealta tapaukselta.
Mä haluan kuitenkin, että siinä vaiheessa, kun meille tulee koira, mä olen 110% varma omasta kykeneväisyydestäni. Että koira saa sitten meidän luota sen [I]pysyvän[/I] kodin, eikä joudu enää lähtemään kiertoon, mistään syystä. Semminkin, kun kyse on tuollaisesta jo kertaalleen kotia vaihtaneesta tapauksesta.
Ja sitten vielä se taloudellinenkin puoli. Mun koirat ei syö mitään Luppaa, ja vakuutuksetkin on oltava viimeisen päälle -varmuuden vuoksi. Pakko on miettiä sitäkin, kuinka tingin opiskeluaikana meidän kuluista niin paljon, että saan koiran elätettyä sen arvolle sopivalla tavalla.
Jossain vaiheessa on vaan laitettava ne omat halut ja tarpeet taka-alalle, ja ajateltava koiran parasta. Koska mä en voinut olla varma siitä, että mulla riittäisi paukut (ja aika, ja jaksaminen) siihen, että saisin koiran kunnolla meille kotiutumaan, on parempi, etten sitä tapaa ollenkaan. Sillä tiedän, että tapaamisen jälkeen olisin ollut aivan myyty, ja siinä vaiheessa päätöksen tekeminen järjen kanssa olisi ollut vielä hankalampaa kuin nyt. Ja vaikkei kyseessä olekaan ongelmakoira, saattaa siitä helposti sellainen tulla, jos uudessa kodissa ei ole tarjota riittävästi aikaa. Enkä mä halunnut olla se, joka siitä ongelmallisen tekee.
Kaikesta huolimatta musta tuntuu, että oon menettänyt jotain. Että ehkä tässä olisi ollut mun elämäni tilaisuus saada meidän perheeseen aivan uskomattoman upea koira.
Ja vaikka tuohon [URL=http://www.city.fi/yhteisot/blogi/arica/85011/]eilisen kirjoitukseni[/URL] kommentteihin sainkin monia hienoja neuvoja tähän asiaan liittyen, niin joudun nyt tuottamaan kaikille asianosaisille pettymyksen – ei tullut treffejä, ei yhteen muuttoa eikä edes sitä seksiä.
[LAINAUS Delppu ]
Tänään 08:06
Olet nyt kyllä mielestäni asioissa valovuoden edellä…
Teet kardinaalin munauksen, jos ensi treffeillä alat puhua yhteen muuttamisesta ja sen sellaisista…tutustu rauhassa…anna ja ota aikaa..etene hitaasti…älä pelästytä miestä…
Minä ainakin ottaisin jalat alle saman tien jos joku alkaisi ekatreffeillä tuollaisia puhua…
Juttele, tapaa uudelleen jos siltä tuntuu…kokeile toimiiki seksi…mutta älä hosu…sillä mokaat koko jutun..
Tsemmpiä..!!!![/LAINAUS]