Oulun perinteinen äitienpäivänäyttely oli eilen. Tietysti olin ilmoittanut koiran sinne, kun kerta noin lähellä järjestetään.
Lämpötila neljä astetta, ja JÄRKYTTÄVÄ tuuli mereltä. Kehä tunnin myöhässä jo ennenkuin dobermannien arvostelu alkoi.
Eräs kasvattaja vuosien kokemuksella esitti tuon meidän hulmun, ja koira esiintyikin hienosti! Ongelmat ilmenivät vasta laatuarvostelussa, kun tuomari oli sitä mieltä, että MEIDÄN KOIRALLA EI OLE KUIN YKSI KIVES! Siis lähes kuusivuotiaalta koiralta, joka on ikänsä kiertänyt näyttelyitä, on yht´äkkiä tipahtanut toinen palli. Ja kivesvikaisuus tietää automaattisesti harmaata nauhaa ja hylkäystä.
Selvitettiin asiaa, ja kyllä siellä kaksi on. Toinen kives vaan selvästi toista pienempi. Vaikka vielä maaliskuussa Tampereen näyttelyssä kaikki oli kunnossa! Syyllinen on ilmeisesti se meidän pahansisuinen terrierimme, joka viimeisessä tappelussa sai haukattua tuota dobsua pusseista…
Tän päivän sitten vietin puhelimessa, soitin eläinlääkärit ja kennelliiton jalostusvastaavat. Kukaan ei tuntunut tietävän, kuinka asiassa pitäisi edetä! Noh, huomenna lääkäriin tarkistamaan asia, onneksi virallisissa, kennelliittoon menneissä papereissa on aiempi merkintä normaaleista kiveksistä. Yritetään saada koiralle ”pallitodistus”, jolla voitaisiin jatkossa osallistua näyttelyihin ilman pelkoa hylkäyksestä.
Jos mulle vielä joskus tulee uroskoira, niin HETI, kun se täyttää kuus kuukautta, kiikutan sen lääkärin ja hankin dokumentit niin kiveksistä kuin purennastakin. Eipähän tule jälkikäteen epäselvyyksiä.
Prinsessalla on ”Minä itse”-vaihe alkanut. Ei oo pariin päivään suostunut syömään lusikasta juuri yhtään, vaan tahtoo itse syödä sormin. Saattaa puolikin tuntia kuluttaa noukkimalla riisejä tai makaroneja yksi kerrallaan suuhunsa.. Ainoa ongelma on ilmennyt puuron kanssa, sitä kun pitää aina ottaa nyrkillinen. Eilen ratkaisi tilanteen tarttumalla lautasen reunoista kiinni, ja upottamalla naamansa ruokaan.. Olenkin ajatellut tilata hälle paidan jossa lukee ”Meitsi sotkee ja äippä sitten keräilee…”
Huomenna täytyy käyttää myös lapsi lääkärissä. Viimeyö hypättiin vähän väliä pystyssä, neiti nukkui jotekin todella levottomasti. Ja heräsi aamulla jo puoli kuudelta. Tänään nukkumaanmenoa sai tapella lähes tunnin, vaikka tyttö oli selvästi aivan poikki. Sammui vartin kuluttua siitä, kun olin antanut Panadolia. Toivottavasti ei ole mennyt korviin.
Täällä sataa räntää. Jokseenkin masentavaa ollakseen toukokuun puoliväli. Ja Suomi sählää lätkässäkin. HAH. Täytynee silti siirtyä kisakatsomon puolelle, ennenkuin mies syö kaikki herkut..