Mä sitten leivoin vielä tiistai-iltana sämpylöitä. Jätin vielä keittiön pöydälle lapunkin, jossa toivotin miehelle huomenet ja kehoitin ajamaan varovasti. Yritin siis leikkiä tosissani hyvää vaimoa. HAH.
Eilen olisi ollut mammatapaaminen, mutta mun omatunto ei antanut periksi lähteä. Tiesin, että täällä on pakko laittaa ainakin ruokaa, ja jos lähdetään kaupungille niin siellä menee sitten koko päivä. Pesin pyykkiä ja siivoilin hieman. Jätin puuron uuniin kun kyläiltiin naapurissa, vein niitä yöllisiä sämpylöistä. Kotiin tultuamme syötin lapsen ja päikkäriaikaan tein yhtä miehen lempiruoista, lasagnea.
Kaveri soitti just kun olin kokkailemassa, vastasin vaan soittavani pian takaisin ettei juustokastike pala pohjaan. Kun sitten soitin, niin kaveri hyvin kummastuneena kysyi, että siis mitä mä oikein teen. Selitin olleeni just keittämässä juustokastiketta lasagnea varten, ja sain toisen -jos mahdollista- vielä enemmän hämilleen. Oli aidosti järkyttynyt siitä, että tein kastikkeen itse, hän kun aina vaan ostaa sellaisen pussin..
Prinsessallekin tein oman, vähämausteisen lasagnen, mutta hän ei selvästikään arvostanut äitinsä kokkaustaitoja. Maisteli kyllä, mutta ei erityisemmin lämmennyt kyseiselle ruokalajille. Noh, täytyy tarjota useamman kerran, onhan se tomaattikastike hieman kummallista kun ei neiti ole ikinä sellaista syönyt..
Neiti on myös oppinut kiipeämään olohuoneen nojatuoliin. Voitonriemuinen ilme naamallaan kiikkuu vaarallisesti seisaallaan, ihme kyllä ei vielä ole tullut päälleen alas. Ja tv-tasolle kiipeämisestä on tullut nopeuskisa, ehdinkö napata hänet pois jo kiipeämisvaiheessa vai pääseekö virnuilemaan kontilleen telkkarin eteen…
Tänään oli mummulapäivä. Vein tytön yhdeltätoista anopille, hyppäsin itse bussiin ja matkustin kaupunkiin hakemaan mieheltä auton ja viemään sen huoltoon. Mulla alkoi kengät hiertämään niin pahasti, että päätin kävellä loppupäivän paljain jaloin.
Artsi haki mut korjaamolta, käytiin syömässä. Samalla huoltomies soitti auton olevan hengenvaarallinen, jarrupalat oli kuulema ihan loppu. Joten kurvattiin jarrupalakaupan kautta, kysyin ihan pokkana laatikon saadessani, että ”onhan siinä molemmat palat?” Artsi meinasi tippua perseelleen nauraessaan, ja myyjä katsoi hieman kummissaan kun sanoi, että ”Juu, siinä on niitä neljä kappaletta.”
Mutta höh, mä tarkoitin siis että onhan siinä molemmille puolin, sekä oikealle että vasemmalle. Typeriä miehiä. Artsikin ihan tarkkaan tietää mun mekaniikan tuntemukseni, riittää että osaan tankata auton. Tuulilasinpesunestettäkin nykyään voin jo tuohonkin autoon lisätä, enää ei saippuakuplien tuleminen pakoputkesta pelota.
Mies pääsi töistä, tein yhden elämäni uhkarohkeimmista tempuista ja lainasin Artsin Corollaa! Sillä ajellessa aloin epäilemään jättäneeni jonkun tärkeän kehitysvaiheen välistä, mulla kun ei ole ikinä ollut omaa teiniautoa! Kaikissa mun autoissa on ollut vähintäänkin ABS-jarrut ja ohjaustehostin. Corollassa toimi ilmastointi ikkunat avaamalla, ja mankassa oli kaksi volume-asentoa; ”täysillä” ja ”vielä lujempaa”.
Ostettiin miehelle shortsit, ja käytiin parissa kaupassa etsimässä mulle sellaisia järkeviä kenkiä, joita voisi käyttä vaikka vaunujen kanssa kävellessä. Kaikenlaisia muita kyllä löytyi, joten jätin ostamatta. Niitä ”näytän näissä hyvältä baaritiskillä”-kenkiä kun mulla on jo melkoisen monta paria. Ja baarerissa käymiset jäävät kuitenkin hieman vähemmälle.
Samalla reissulla vietiin meidän kolme viikkoa käytössä ollut tallentava dvd-soitin takaisin liikkeeseen, se kun lopetti toimimisen. Jollain on ihan selvästi jotain mun ”Olipa kerran elämää” vastaan!
Mummulassa oli kaikki sujunut hyvin, neiti oli nukkunut ja syönyt hienosti. Kotiin tultua alkoi kitinä, ruoka ei maistunut eikä prinsessa viihtynyt hetkeäkään yksin. Iltapesuaikaan syykin selvisi, ylhäältä on tulossa etuhammas läpi. Annoin siis varalta särkylääkkeen, vaan silti tuo äsken huusi sängyssään aivan hysteerisenä, kymmenen minuuttia meni rauhoittelemiseen. Sattui tietysti, pientä.
Huomenna pitäisi viedä lopultakin kotihoitopaperit Kelaan, sain ne vihdoin tänään kirjoitettua valmiiksi. Pitäisi myös aloitella ikkunanpesu-urakkaa, ei jäisi ihan kaikki ens viikolle. Mutta täytyy nyt katsoa miten yö menee, jos jatkuvasti hypätään valvottavan hampaan vuoksi, niin luultavasti nukun itsekin päiväunet ihan suosiolla.