Eilinen alkoi -täällä kertaa oikeasti- hyvin. Sain aivan ihanan sähköpostin ihmiseltä, jonka tunnen Citystä ainoastaan satunnaisten blogikommenttien yhteydestä. Katkonaisen yöunen vaikutus väheni heti, kun hymyillen luin viestiä, pala kurkkua kuristaen. Kiitos. Ihana tietää, että joku ”kuuntelee”, sen vuoksihan aloin alunperinkin blogia kirjoittamaan.
Jätkä täytti eilen 9kk, sen kunniaksi nousi seisomaan ilman tukea. Toivon tosiaan, että oli vaan vahinko, sillä muutenhan se lähtee kohta kävelemään ilma minkäänlaista järkeä. Ja muutenkin, eihän äidin vauva saa vielä olla [I]niin[/I] iso!
Päivä oli muutenkin mukava, touhuttiin pihalla, käytiin kaupassa ja illalla pyörähdettiin vielä postissakin. Mun oranssi pimppikarvaväri oli tullut, mielettömän nopeaa ja hyvää palvelua! Nyt täytyy enää odottaa, että värjättävää on enemmän kuin tuo sentin sänki.
Lapset nukahtivat suunnilleen järkevään aikaan, ja itsekin olin lyhyen lukutuokion jälkeen sängyssä jo reilusti ennen puoltayötä. Yö oli -jälleen kerran- melko katkonainen, tosin nyt tytön vilkkaan unimaailman ansioista. Aamulla herättiin kuitenkin pirteinä, mummopäivän iltaa odottaen.
Päiväruoan jälkeen meidän piti lähteä käymään kaupassa, ajattelin vaan pikaisesti ottaa lakanat kuivausrummusta ja levittää jäähtymään. Lämmin pussilakana oli kuitenkin lapsille liian houkutteleva, joten vietimme lähes kolme varttia olohuoneen lattialla -painien, kutitellen, kurkkien ja peuhaten- lakanan kanssa. Pesuunhan se tietysti joutuu uudestaan, mutta oli se sen arvoista! Kauppareissu jäi, vaan joutaahan sitä myöhemminkin.
Laitoin riehumisesta väsähtäneen pojun pihalle nukkumaan, ja kipaisin koneelle. Olin saanut uuden sähköpostin osoitteeseen, jota en oikeastaan käytä kuin meseilyyn. Otsikkona ”onnea voittajalle!” Koska kyseiseen osoitteeseen ei tule roskapostia, ja teksti oli selvää suomea, lähettäjänä suomalainen nainen, päätin ottaa riskin ja avata sen.. ONNEKSI! Olin voittanut paikallisen yrityksen arvonnassa viidenkympin lahjakortin Citymarkettiin! Täytyy huomenna kipaista hakemaan lahjus toimistolta, pääsee sitten ostamaan kunnon satsin ruokaa!
Hyvällä tuulella keittelin äsken tytön toivomuksen mukaan välipalaksi suklaapuuroa, neiti oli polleana kun pääsi mittaamaan ryynit kattilaan ja sekoittamaankin. Saatiin olla ihan ”tyttöjen kesken”, ilman lahkeessa tai kainalossa roikkuvaa junioria. Rauhallista laatuaikaa yhden lapsen kanssa.
Nyt neiti on ”pesulla” vessassa, joka tarkoittaa sitä että lutraa lavuaarissa vedellä ja kastelee joka paikan. Tänään on jokatapauksessa kunnon siivouksen aika kun lapset lähtevät mummolaan, että enpä viitsi kieltääkään. Varsinkaan, kun toinen selvästi nauttii, eikä äidin tarvitse vahtia pikkuista vessanpöntönraikastintutkimusmatkailijaa -joka nukkuu edelleen kuistilla- vaan voi kerrankin istua rauhassa keskellä päivää, juoda teetä ja -yllätys- kirjoittaa blogia.