Heräsin tunti sitten puhelimen soittoon. Puhelu tuli tuntemattomasta numerosta, ja mun päässäni vilisi heti mitä villeimpiä kuvitelmia siitä, kuka mulle soittaa keskellä yötä ja miksi. Vastasin, tietysti, mutta toisessa päässä oli vaan hiljaisuus. Löin luurin kiinni, mä kun oon monella puhelinluettelossa ensimmäisenä, tulee aina välillä vahinkosoittoja kännykän ollessa taskussa.
Minuutin päästä puhelin soi uudestaan. Okei, ei siis vahinko. Salainen ihailija joka ei uskalla sittenkään sanoa mitään? Joku, jolla on oikeasti joku hätä? Mutta sama toistui, sain yksinäni huudella haloota.
Kävin pissalla, vedin peiton takaisin korville ja yritin saada pulssini rauhoittumaan. Ja taas soi. Tunsin houkutusta jättää vastaamatta, mutta elättelin ehkä sittenkin pieniä toiveita…
Minä: Haloo? Onko siellä nyt joku?
Soittaja: Haloo, onko mun mies siellä?
M: Mitä? Kuka siellä on?
S: Ei kait sillä ole mitään väliä, onko mun mies siellä?
M: Siis kuka?
S: Kyllä sä tiedät!
M: En kyllä tosiaankaan tiedä, ei täällä ole yhtään miestä!
S: Mä ajattelin että se on siellä, kun ei se vastaa mulle puhelimeen.
M: Siis mitä vittua, kuka mies?
S: Sun lapsen isä.
M: Mun lapsen isä?!
S: Niin.
M: Mun lasten isä on tietääkseni toisella puolella Suomea, enkä mä oo nähnyt sitä pariin kuukauteen! (no okei, tämä oli liioittelua, näin sen viimeksi kuukausi sitten vauvan ristiäisissä, mutta enkait mä nyt kesken unien herätettynä yht’äkkiä voi muistaa koska oon exäni nähnyt.)
S: Aijaa, mä oon varmaan saanut väärää tietoa.
M: Niin varmaan oot joo, ja musta ois ihan suotavaa ettet soittaisi keskellä yötä, täällä yrittää ihmiset nukkua!
S: Selvä.
….
Mielenkiintoisen tästä tekee se, ettei mun luona ole ollut miestä yli puoleen vuoteen, joten en tietääkseni ole antanut kenellekään aihetta mustasukkaisuuteen. Enkä varsinkaan lasteni isän suhteen, sen täällä viettämät yöt kun ovat olleet viime vuoden puolella.
Vaihtoehtoja pohdin.
* Joku mustasukkainen emäntä vaan soitti väärään numeroon. Näpyttelyvirhe, kenties?
*Joku mustasukkainen emäntä on kopioinut miehensä / miesystävänsä/ hoitonsa/ puhelinluettelosta kaikkien naisten numerot, ja soittaa järjestyksessä jokaiselle miestä etsiessään.
*Mun lasten isä on sekaantunut johonkin hulluun kalkkunaan, mutta unohtanut kertoa mun asuvan 650km päässä, ja ettei me vietetä öitä yhdessä. Tosin silloinkin numero olisi pitänyt kaivaa sen puhelimesta, se kun ei ole julkinen.
Mutta siis, rakas mustasukkainen kalkkuna.
-Hyviin tapoihin kuuluu esittäytyä vieraalle ihmiselle soitettaessa. Myös (tai varsinkin!) keskellä yötä.
-Mun luona ei yövy kenenkään toisen miehiä.
-Mun luona ei yövy miehiä ylipäätään.
-Mä yleensä nukun öisin, enkä kaipaa puhelinhäiriköintiä.
Nukkumatin paluuta odotellessa.