Kuvitelma.
[I]Saan lapset jonnekin hoitoon, vaikka heti aamusta. Voin juoda mukillisen teetä rauhassa, luen samalla kirjaa. Pääsen lukemaan sähköpostini ja selaamaan Cityn läpi ilman häiriötä, hehkutan blogissa kuinka mukavaa on viettää lapsivapaata aikaa!
Käyn koiran kanssa pitkällä lenkillä, kerrankin ilman vaunuja. Saatamme jopa treenata hieman jo ruostuneita peruskäskyjä. Päästän koiran vapaaksi, juoksemme pururadalla itsemme väsyksiin. Vaihtoehtoisesti vedän kunnollisen parin tunnin rääkin salilla, jonka päälle nautiskelen sopivasti solariumia ja saunaa.
Mikäli en peseydy salilla, otan kotiin päästyäni pitkän, kuuman suihkun, en juokse shampoot tukassa ympäri kämppää selvittämässä lasten tappeluita. Voin pestä hampaani vessassa, laittaa piilarit rauhassa ja meikata ilman apulaisia. Selviydyn ovesta ulos tappelematta kenenkään kanssa kenkien ja lapasten värien yhteensopivuudesta. En joudu vaihtamaan yhtäkään kakkavaippaa toppahaalarin alta.
Lähden autolla kaupunkiin (sillä tottakai mulla on hyvässä kuvitelmassa autokin!) käyn Stockalla kaakaolla ja nautin kiireettömyydestä. Kiertelen kauppoja ja nautin uusien vaatteiden hankkimisesta, olenhan juuri voittanut lotossa ja huomaamattani laihtunut ainakin 15kg (buahahhaa!) Pyörähdän Sportissa syömässä, tiskin takaa löytyy sama henkilökunta kuin kolme (tai viisi) vuotta sitten.
Tapaan huikean upean ihmisen (en ole vielä päättänyt tunnenko hänet ennestään, vai tutustummeko sattumalta. Paikkana ei myöskään välttämättä ole juuri Sportti). Aika kuluu nopeasti, ja jossain vaiheessa lähdemme kohti kotia. Kotona odottaa koira, joka ei ole tehnyt päivän aikana yhtään pahojaan, eikä ole heti vailla ulos.
Loihdin vaivattomasti vähintään kolmen ruokalajin uskomattoman herkullisen aterian, ja sattumalta kaapista löytyy juuri sopivaa viiniäkin (siis juurikin tältä meidän alkoholittomalta vyöhykkeeltämme.) Saan syödä rauhassa ja nauttia hyvästä, kiireettömästä aikuisseurasta ilman, että joudun lapioimaan ruokaa kahteen nälkäiseen suuhun oman annokseni jäähtyessä. Tiskit siirtyvät automaattisesti koneeseen, joten saatamme siirtyä hyvin syöneinä olohuoneen (tai ehkä sittenkin makkarin!?) puolelle jatkamaan viinipullon tyhjentämistä.
Koska nainen on aina kynttilöiden valossa kauneimmillaan, ja tunnetusti poltan jo yksin ollessanikin reilusti kynttilöitä, johtaa pari tyhjennettyä viinipulloa väistämättä k18 -materiaalin harrastamiseen. Jälkeenpäin lojumme vierekkäin sängyllä, juomme loput viinit ja juttelemme kesken jääneet asiat tai muuten vaan parannamme maailman vääryydet. Hän lähtee kotiinsa (hammasharja unohtui, ei voi jäädä yöksi.) Nukun hyvin, en herää aamulla juniorin itkuun tai neidin ”äiti tuu avaamaan portti!” -huutoon. Nousen puoliltapäivin kärsimättä krapulaa, käyn rauhassa suihkussa ja syön kunnollisen, kiireettömän aamupalan.[/I]
Todellisuus
Tenavat lähtevät mummolaan pariksi tunniksi illalla.
Vaihtoehto 1: Lähden kaupunkiin jossa deittini tekee mulle harvinaisen tylyt oharit. Löntystän ahdistuneena kauppojen ohi (rahat on loppu ja kaikkien hyvän näköisten vaatteiden valmistaminen loppuu kokoon 46 joten en edes haaveile niihin mahtumisesta). Poden huonoa omatuntoa jätettyäni lapset hoitoon, joten palaan hakemaan heidät etuajassa kotiin.
Vaihtoehto 2: Aion käyttää koiran lenkillä, mutta taivaalta tulee nyrkinkokoisia rakeita. Turvallisuutemme vuoksi otetaan käyttöön suunnitelma B, eli siivoan koko kämpän rauhassa. Käytän tunnin raivatessani lelut lattioilta ja työtasot puhtaiksi ylimääräisistä tavaroista. Vaihdan lakanat, järjestän tiskit koneeseen ja pyyhin pöydät. Pesen keittiön lavuaarin sekä vessan. Pesen kolmesta viiteen koneellista pyykkiä, imuroin ja luutuan lattiat. Pyyhin sormen- ja nenänjäljet ikkunoista ja peileistä. Juuri, kun olen aikeissa käydä suihkussa, huomaan kellon olevan jo niin paljon että lapset täytyy hakea nukkumaan. Poden huonoa omatuntoa kun olen heidät unohtanut hetkeksi. Taistelen yliväsyneet kersat sänkyihinsä, syön litran jäätelöä yleiseen vitutukseen.