Menin tänään OIKEAAN rautakauppaan ostamaan niitä piiitkiä nauloja. Ainut vaan, että ennen kuin löysin nauloja, näin akkuruuvaritarjouksen. Kysäisin sitten hankilökunnalta neuvoja (ja tällä kertaa asiantuntemusta löytyi huomattavasti enemmän kuin halpakaupan amispojulta) ja näinollen mukaani tarttui Makita-väännin. Hinta tosin oli, öh, hieman korkeampi kuin eilen palauttamassani versiossa, mutta onpahan loppuelämäksi poraa ja ruuvaria.
Tähän mennessä kanihäkin tarvikkeisiin mennyt jo lähes 700euroa…. Ja vielä lisää kuluja on luvassa. Huh. Täytyy vaan lohduttautua sillä, että harrastukset maksavat. Eikä tämä ole läheskään yhtä kallista touhua kuin moottoripyöräily. Pah, laiha lohtu, pyöräkuumeiselle.