Kyllä se on kummallista tämä sinkkuilu. Tuon vastakkaisen sukupuolen hakuilmoituksia kun olen selaillut, niin vaimoehdokkaan yleisimmät kriteerit näyttävät olevan:
– ikää 20-25 vuotta.
– ruumiinrakenne ehdottomasti pienikokoinen, hoikka, normaali tai urheilullinen.
– missään tapauksessa EI LAPSIA, tai ainakin niiden tulee asua isänsä kanssa.
– ”ulkonäkö ei merkitse kaikkea, mutta vastaan ainoastaan kauniiden naisten viesteihin”
– matkusteluhalukkuutta täytyy löytyä, reissaamiseen -mielellään maailman ympäri- tulee löytyä intoa ja mahdollisuuksia (tämäkin sulkee jo ne lapset pois).
– silmäkulmassa tulee olla pilkettä.
– täytyy olla myös naisellinen, eräässäkin ilmoituksessa luki, ettei naisen tarvitse osata taskuparkkeerausta – riittää että ilmoituksen jättänyt mies osaa(!).
Ilmoitusten perusteella jokainen mies puolestaan on ”kunnostaan huoltapitävä”, ”katseenkestävä”, ”urheilullinen”, ”huumorintajuinen”, ”edellisistä suhteistaan ylipäässyt” ja ”hyvin toimeentuleva”.
Viikonloppuna baarissa huomasin, että omaan edelleen sen saman valloittavan hymyn, tuikkivat silmät ja sisäisen hehkun kuin ennenkin. Siitä johtuen munaa olisi kyllä ollut tarjolla enemmän kuin jaksaa kotiin raahata, muttamutta.. Kun siellä kapakassa on selvinpäin, ja tavoitteena saada jotain muutakin kuin yhden yön hydrauliikkaa, niin netti taitaa olla ainoa hiekkalaatikon lisäksi ainoa vaihtoehto tutustua ihmisiin. Ja netissä mut sitten dissataan heti ruumiinrakenteen (pyöreä, osin jo raskaudestakin johtuen) ja lasten vuoksi.
Kyllähän mä ymmärrän sen, että kolme pienen ja yhden ison ihmisen hullunmylly helposti pelottaa sulhaskandinaatit, mutta ei silti voi olla NÄIN mahdotonta löytää miestä, joka hyväksyy jo olemassaolevat lapset. Varsinkin, kun en edes etsi heille isää, vaan itselleni sellaista seuraa, jonka kanssa viettää aikaa, hoitaa seksipuoli ja ehkä [I]sitten joskus tulevaisuudessa[/I] leikkiä kotiakin.
Joten, mistäköhän tällainen pieni ja pyöreä, itsepäinen, itsenäinen, tosikkomainen, kiukutteleva, taskuparkkeeraava (plus näppärästi Makitaa käyttelevä!), toimeentulotuella elävä ja pian epätoivoon vajoava äiti-ihminen mahtaisi löytää arvoistansa seuraa? Jonoon vaan kaikki, lähden tästä jo valmiiksi asentelmaan vuoronumerolaitetta tuohon kuistille.