City on osoittautunut mitä mainioimmaksi sulhonkarkotusvälineeksi. Viime viikollakin sain sähköpostia deitti-ilmoitukseni perusteella, vaihdettiin muutama viesti, ja kun pyydettäessä kerroin mistä osoitteesta löytyy kuvia, niin vastauksena oli syvä, paljon puhuva hiljaisuus.
Toisaaltahan se on parempi karkottaa kaikki heti alussa, eipähän ehdi kiintymään kehenkään. Toisaalta on melko vittumaista olla niin vastenmielinen, ettei kukaan edes halua tutustua. Ymmärtäisin reaktion, jos olisin pokkana kertonut olevani missimittainen, ja kuvien perusteella olisikin paljastunut, että olen syönyt pari missiä aamupalaksi. Vaan kun ilmoituksessakin lukee, että olen kokoa XL, ja että jaloissa pyörii kolme pientä lasta, niin ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä.
No, ei se mitään. Vuoden kuluttua nuo samat tyypit pyörivät jaloissa niin, että rumimpia saa potkia pois! Päätin nimittäin antaa itselleni synttärilahjaksi terveellisen elämän. Vein kemuista jääneet kakut ja pullat mummolaan, söin äsken loput keksit, ja alan aamulla taas tiukalle linjalle. Polvi kestää jo jonkun verran kävelyä, ja voitaisiin Vikan kanssa vaikka kokeilla pyöräilyäkin. Jos vielä jostain saisi sen verran irrotettua rahaa, että pystyisin salikortin hankkimaan, niin pääsisi taas jumppaamaankin – tai sitten odotan kiltisti syksyyn, ja alan käydä koulun ilmaisella salilla ennen tuntien alkua.
Ja muutenkin, pakkohan tässä on jotain tehdä ennen kuin Leccare pääsee ohi!
—
Tämä päivä meni taas kuin lennossa. Lähdetiin ennen kymmentä puistoon, ja sieltä suoraan mummon ja papan luokse syömään. Iltapäivällä toiseen mummolaan kahville (vein kakut mukanani!) ja viideksi piti ehtiä jo Ekan tanssikouluun. Harjoiteltiin kevätjuhlaesitystä jossa lapset ovat kissanpentuja, eivätkä balettisalin peilit olleet erityisen imartelevat. Vaikken edes ollut pukeutuneena vaaleanpunaiseen balettiasuun. Opettaja kuitenkin lohdutti, että ”kissojakin on eri kokoisia”. Kotona oltiin puoli seitsemän aikaan, pääsin suoraan iltapuuron tekoon ja perään tietysti iltatouhut hammmaspeikonhäätöineen ja kirjanlukemisineen. Nyt on onneksi jo tupa hiljainen, ja huomenna saa palata normaaliin arkeen!
Niin, ja tiistaina mulla on koululla haastattelu, saas nähdä nauravatko pihalle heti kättelyssä!