Eilen oli vyöhyketerapia. Terapeutti oli sitä mieltä, ettei synnytys luultavasti vielä sillä lähde käyntiin -ja oikeassa oli, valitettavasti. Oli kuulema vielä senverran napakat paikat. Lupasi kuitenkin, että jos ei viikonloppuun mennessä ole syntynyt, niin otetaan uusiksi, ja ”silloin se sitten viimeistään tulee.” Synnytys ei kuulema tuu kestämään kuin enintään kolmisen tuntia, joten voin lähteä Jorviin suunnilleen ekoilta supistuksilta. Sitä siis tässä odotellaan.
Viimeyön lähinnä valvoin, meni pelkäksi hyvän asennon etsimiseksi. Eikä sitä tietenkään löytynyt. Melkein viikon oon joutunut ottamaan iltaisin särkkäriä noihin liitoskipuihin, vaan mitäpä se Panadol muka auttaa, pah. Tällä hetkellä liitokset niin kipeät ettei tartte kävellä -mutta myös istuminen sattuu-, nivusia ja sisäreisiä vihloo, kylkiluut tuntuu muussilta ja lisäksi joku pyörittelee puukkoa mun alamahassa. Mutta jospa se tästä, taas. Huomenna on neuvola, niin täytyy anella lähete äitipolille ja saada jollain tekosyyllä käynnistys. Ihan vaikka sillä, etten enää tässä kunnossa pysty isompia lapsiani hoitamaan.
Tuo pikkumies on oppinut uuden sanan. Jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan väliin huutaa ”MINÄ!” Mielenkiintoista sinänsä, ettei jätkän sanavarastoon kuulu kovinkaan montaa sanaa, kymmenkunta ehkä kaikkiaan, ja nyt sitten tuo ”minä” lisäksi. On se ainakin itsetietoinen jos ei muuta.
Viikonloppuna nuo leikkivät mielenkiintoista leikkiä. Isompi piti jäätelökioskia; istui vaippaharsoille tarkoitetussa arkussa huudellen välillä ”kuka haluaa jätskiä?” ja pienempi tietty vastasi joka kerta ”MINÄ!” Tarjolla oli kuulema suklaa-, vanilija- ja lakujätskiä, sekä tietysti [I]vaaleanpunaista jäätelöä[/I].
Neiti on tuntunut vähän helpommalta nyt muutaman päivän, ei enää ole harrastanut ihan niin pahaa vikisemistä kuin jossain vaiheessa. Sai aamulla reippausmerkinkin, kun teki aamuhommat ja puki päivävaatteet ilman turhanpäiväistä vinkumista! Pikkuveljeä nyt tietysti kiusaa, junnu sai taas tänään muutaman uuden verinaarmun siskonsa kynsistä, mutta muuten jo parempaan päin. Ainakin toistaiseksi. Tai sitten mulla on vaan ollut harvinaisen pitkä pinna.