Sinkkuuden parhaita puolia on ehdottomasti se, että seksiä voi harrastaa -tai olla harrastamatta- juuri silloin kun siltä tuntuu. Voi pitää villasukat jalassa ja puuhastella vaikka kahden peiton alla, eikä kovinkaan usein tule torjutuksi.
Huono puoli tosin liittyy samaan asiaan. Sooloseksi on -jälleen ystäväni sanamuotoa luvatta lainatakseni- kuin hampaiden pesua. Toimitus, joka nyt sillointällöin on tapana hoitaa alta pois, parhaassa tapauksessa sähköhammasharjalla.
Pikkuveljeni mietti hiljattain blogissaan miehen elämän perimmäisiin kysymyksiin kuuluvaa, ehdottoman olennaista pulmaa: ”Jos voisit panna ketä tahansa, ketä panisit?” Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei tuossa kysymyksessä ole mitään sukupuolisidonnaista, sen oleellisuudesta olen kyllä aavistuksen eri mieltä. Ja, koska itse olen [I]näin[/I] upea ja hehkeä, ja luonnolliestikin VOISIN panna suunnilleen ketä tahansa, olen päätynyt käsittelemään tätä pulmaa ensisijaisesti kannalta ”Tuokin tuossa tyrkyttää seksiä, mutta viitsisikö sitä panna?”
Kuitenkin, mikäli pohdin veljeni asettamaa alkuperäistä kysymystä, joudun edelleen käyttämään samaa [URL=http://www.wwe.com/superstars/raw/stonecold/]vastausta[/URL], kuin jo muutaman vuoden ajan. En kuitenkaan ole mitenkään nirso, ainoastaan ehkä hieman valikoiva, ja voisin tyytyä johonkuhun muuhunkin. Silti -tai ehkä juuri siksi- seksielämäni on jo jonkun aikaa ollut niin kuollutta, etten saa munaa edes unissani, vaan seksiuneni, jotka ovat aikoinaan olleet varsin vilkkaita, ovat muuttuneet runkkausuniksi joissa joudun hoitamaan homman omin käsin.
Ja SE on kyllä jo epätoivoisuuden ruumiillistuma, kun ei enää unissaankaan muista minkälaista seksi on toisen ihmisen kanssa.