…kaikille asianosaisille. Ja muillekin. Tuo mun mieheni on oikeasti aika ihana, ja hyvä isä. Ei läheskään niin kelvoton, kuin saattaisi mun blogistani olettaa. Kummasti sitä vaan muistaa ne huonot hetket, ja avautuu paskoista fiiliksistä. Kyllä mä tiedänkin mistä tää johtuu. Hormoneista, stressistä, hormoneista, univelasta ja hormoneista.
Myin aamupäivällä pyörän pois. Itku ei ole kaukana, yllättäen. Se on kuitenkin kaks vuotta ollut mun rakkaani ja uskottuni. Vaan minkäs teet, huomenna hakevat sen tuolta talista. Uhkasin kyllä miehelle, että lainaan haulikkoa ja oon passissa tuossa ajotiellä..
Äsken käytiin koeajamassa uus Alfa farmri, se kaksisataaheppainen naftakone. ISO pettymys. Ihan nuhapumppu, ja älytön rengasmelu. Tuo meidän nykyinen auto on PALJON parempi, vaikka odotukset VIP-esittelystä olivatkin korkealla.
Yön olin töissä, tehtiin melkein lentävä vaihto miehen kanssa, lähti vuorostaan duuniin kun tulin kotiin. Aamulla tyttö heräsi jo kuudelta, joten uni jäi taas hieman vähälle.
Pitäisi mennä päikkäreille, ja yöksi taas duuniin. Ajattelin, etten enää anna tytölle tissiä ollenkaan, on niin ”iso” kuitenkin jo. Saas nähdä jos siltikin illalla hellyn..