Panokaverin puutteessa.

Tämän päivän strategiset mitat: lähes kaksi litraa teetä, levyllinen tummaa suklaata ja neljäsataa grammaa minttusuklaata.

Olen joutunut taas toteamaan, että tulee älyttömän kalliiksi pitää autoa. Vaikkakin lainasellaista! Noh, naftaan nyt ei ole mennyt viikonlopun aikana kuin reilu kolme kymppiä, mutta eilinen vietettiin Jumbossa, hyvässä seurassa, ja jo pelkästään lasten vaatteisiin meni reilu satanen! Lisäksi sitten ruokailu (olipa muuten mukava syödä sellaisessa seurassa, jossa sai tilata kunnon pihvin!) ja muut ”pakolliset” kulut.

Tänäänkin suunta oli sama, Helsinki-Vantaa. Olin lupautunut käyttämään lapset lentokentällä, tapaamassa ohikulkumatkalla olevaa isäänsä. Vajaa pari tuntia yhteistä aikaa, ja neiti aivan touhoissaan, ”mun isi!” Jätkä ei vierastanut yhtään, ja itselläkin oli yllättävän hyvä olla, aamupäivän stressistä huolimatta (siihen ahdistukseen oli tuo tumma suklaa, ei auttanut.)

Huomasin jälleen, että joko ihmisellä on kaksi, toisistaan erillään olevaa muistia, tai sitten se ainut muisti on vaan harvinaisen valikoiva. En ole haluamassa lasten isää takaisin, meillä on hyvä elää tällä porukalla, mutta kun kroppa muistaa ne yhteiset vuodet… Ärsyttää, että vaikka tiedän kuinka paska olo oli viimekerran jälkeen, niin silti olisin valmis alkamaan samaan uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. Tai siis en MÄ, mutta tuo hemmetin toosa..

Tuliaisiksi sain ison laatikollisen After Eightejä, tuhosin ne samantien iltapalaksi, yleiseen vitutukseen ja panetukseen. Ei helpottanut.

Ehkä mun pitäisi hankkia vakipano. Suhdetta mä en halua, enkä mitään satunnaista seuraa, mutta edes jotain sutinaa. Ainut ongelma siinä on se, että pitäisi synkata muutekin. Eikä noiden lasten läsnäolo ainakaan helpota harrastamista. Oon kuitenkin suhteellisen kriittinen seurani suhteen, joten saattaa olla, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa, ainakaan tällä syömistahdilla. Jos vaikka aluksi pudottaisi 15kiloa painosta, niin saattaisi saadakin jonkun keskimääräistä tasokkaamman seuralaisen.

Tänään jäi pyöräily välistä, mutta huomenna taas. Onneksi eilen käytiin lenkki ennen shoppailukierrosta, vesisateesta huolimatta. Kait se täytyy siirtää itsensä sänkyyn, jos saisi kerrankin nukkua tarpeeksi.