Meillä on ollut kolme metallista juustohöylää, sekä yksi muovinen lähinnä kurkkujen siivuttamista varten. Nyt laatikosta löytyy enää yksi metallinen (se pehmeiden juustojen) sekä tietty muovinen jolla ei tee mitään.
Mulla meni aamulla hermot, kun tavarat katoilevat noin. Syy on joko lapsen, joka kuljettelee kaikkea käsiinsä eksyvää ympäri kämppää (mm puhelimeni on löytynyt niin halkolaaitkosta kuin telkkarin takaakin) tai sitten miehen joka jättää kaiken käsistään mihin sattuu.
Päätin sitten etsiä höylät, onhan aina mahdollista, että ne ovat päätyneet vaikka väärään laatikkoon keittiössä. Kaikki vetolaatikot vuorollaan irti, imurointi, pyyhintä ja tavaroiden järjestäminen. Kaikkea mahdollista löytyi, lähinnä viiden vuoden aikana kertyneitä leivänmuruja. Mutta juusotohöyliä ei. Ne ovat haihtuneet aivan käsittämättömällä tavalla ilmaan.
Jatkoin kuitenkin siivousta, kävin lapsen pienet vaatteet läpi ja järjestelin ne banaanilaatkoihin. Kuten myös erilaiset lehdet (Koiramme-, porno- ja vauvalehdet), joita ei säännöllisesti tule luettua, mutta joita ei viitsi heittää poiskaan. Pitäisi vielä saada raahattua ne tuonne yläkertaan.
Neljä banaanilaatikkoa ei sittenkään riittänyt, mun vaatteet ovat vielä kaapissa. Samaten vanhat pyyhkeet joista on tarkoitus tehdä kestovaippoihin lisäimuja. Näkisi vaan senkin päivän.
Mä tahtoisin sellaisen kämpän, jossa on riittävästi säilytystilaa, kaappeja ja laatikoita. Ettei tarvitsisi pitää tavaroita pöydillä ja työtasoilla vaan siksi, etteivät ne mahdu mihinkään muualle. Olisi paljon mukavampi elää, jos kamat saisi pois silmistä ja pöydät tyhjiksi. Voisi joskus jopa leipoa työtasoilla ilman, että suorittaa ensin puolen tunnin raivauksen päästäkseen eroon tavaroista, joiden ”paikka” on keittiön pöydillä. Vaan minkäs teet, kun vanhassa talossa ei kaappeja ole. Vituttaa, oikeasti.