Epäilen vahvasti haukanneeni liian ison palan. Siihen palaan kuuluu 36neliötä filmivaneria, 43,2metriä kakkoskakkosta, 60metriä verkkoa, lähes kilo ruuveja, muutamat saranat, pari salpaa, kaverin mieheltä lainassa olevat käsisirkkeli ja saha, sekä omasta takaa ihan helvetisti itsepäisyyttä.
Projektin nimi on KANIHÄKKI á la Arica. Sisätilojen pohjapinta-ala lähes 3neliötä, korkeus 2metriä. Ulkoalueen koko parikymmentä neliömetriä, korkeutta silläkin 2m. Ja sisältä ulos tietysti luukku, josta voi kulkea edestakaisin mielensä mukaan.
Meille on nimittäin vihdoinkin tulossa sitä perheenlisäystä, jota jo reilu vuosi sitten haikailin. Belgian jättikani ”Rutina” saapuu taloon vappuviikon sunnuntaina.
Ja koska olen kaikille uhonnut tekeväni tilat itse, on luvassa niin verta, hikeä kuin kyyneleitäkin. Miehellekin kirkkain silmin väitin, että ”olen mä TIETTY käyttänyt käsisirkkeliä ennenkin, oo vaan lasten kanssa täällä sisällä ihan rauhassa.” Todellisuudessa olen _ehkä_ nähnyt sellaista käytettävän, joskus. Vaan vielä kaikki sormet tallella, ja sisätilojen lattia ihan pietä säätöä vaille valmis.
Laittaisin kuviakin todistusaineistoksi, vaan tuo galleria on viimeiset kolme viikkoa ollut toimimatta.